22. joulukuuta 2014

Vekarat toivottavat kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

Alla olevassa videossa kielitaiturimme VilliVekarasta esittävät tutun joululaulun kahdella kielellä. Tämän videon myötä Vekarat haluavat toivottaa kaikille oikein ihanaa, rauhallista ja ehkä jopa hieman jännittävää joulunaikaa sekä onnekasta uutta vuotta! Nautitaanhan yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja ihanista lahjoista, samalla energiaa uutta vuotta varten keräten. Ihan pian nähdään taas!



Taas toivotus hyvän joulun
Taas toivotus hyvän joulun
Taas toivotus hyvän joulun
Joulurauhan näin tuo!

We wish you a Merry Christmas
We wish you a Merry Christmas
We wish you a Merry Christmas
And a Happy New Year!



16. joulukuuta 2014

Joulun odotusta aistikalenteriin tutustuen

Tällä kertaa blogissa joulun odotuksestaan kertoilevat Kempeleen TouhuVekaralaiset. Onko aistikalenteri kaikille jo tuttu juttu? Jos ei, niin viimeistään tämän kirjoituksen jälkeen on!

TouhuVekaran Vipeltäjien joulukalenterista avautuu tänä vuonna erilaisia aistikokemuksia. Aistikalenterissa tarjoamme lapsille kokemuksia kaikille aisteille ja ryhmän jokainen lapsi saa päivittäin kokea uuden elämyksen. Kalenteria varten lapset maalasivat itse suuren taikalaatikon.






Kuullessaan kulkusen kilinän, lapset tietävät, että on aika avata joulukalenteri. Lapset saavat jokainen vuorollaan nostaa pussista omalla nimellään varustetun tonttukortin. Kyseinen lapsi saa sitten avata taikalaatikon, josta hän löytää jonkin välineen aistikokemuksen luomiseksi. Yhdessä lasten kanssa pohdimme, mikä esine/asia on ja mitä sillä voisi tehdä.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä avasimme kalenterin ensimmäisen kerran. Jännityksen määrä oli valtava, kun yksi lapsi sai ensimmäistä kertaa avata taikalaatikon kannen! Kalenterista lapsi löysi suuren mustan kartongin. Lapset ihmettelivät kartonkia ja huomasivat sen olevan täynnä pieniä reikiä. Ihmetys oli suuri, kun pelkästä kartongista muodostui piirtoheittimen avulla upea tähtitaivas! Lapset katsoivat tähtiä lumoutuneina ja uskaltautuivat hetken ihmeteltyään tutkimaan seinälle ilmestyneitä tähtösiä lähempää. Lasten riemu oli ihanaa katseltavaa! 



Kalenterissa lapset pääsevät käyttämään ja kokemaan erilaisia elämyksiä haju-, kuulo-, tunto-, näkö- ja –makuaistein. Tuoksuttelemme esimerkiksi kanelia, tunnustelemme sileitä kiviä, katselemme valon ja kristallin luomia värejä, kuulostelemme lumen narskuntaa ja maistelemme piparia.

Toisen joulukuun viikon aloitimme tunnustelemalla meritähteä. Lapset tunnustelivat tähteä ihmeissään ja kysymyksiä sateli: ”Onko se oikea? Mistä se on tullut? Elääkö se enää? Miten se on noin suuri?” Tähti kiersi lapsilla monta kertaa, niin ihmeellinen se oli. 




Vipeltäjät pääsevät vielä avaamaan kalenterin monta kertaa ennen joulua ja pääsevät kokemaan vielä useita pieniä elämyksiä. Mukavaa Joulun odotusta kaikille!

10. joulukuuta 2014

Vekarat elokuvapuuhissa

No nyt tapahtuu jänniä! Vekaroilla puuhaillaan kyllä kaikenlaista päiväkotipäivien aikana, mutta nyt on syntynyt Vekaroiden ensimmäinen elokuva. Elokuva on Tupoksen VekaraKulmalaisten käsialaa ja sen ensi-ilta oli taannoin syksyllä vietetyillä päiväkodin 10-vuotissyntymäpäivillä.

Nyt Matoelokuva on kaikkien nähtävillä täällä Vekaran Blogissa ja toimii samalla Vekaroiden 11. joulukalenteriluukun yllätyksenä! Olettehan muistaneet seurata Vekaran Joulukalenteria Instagramin sekä kotisivujen puolelta?

No niin, valmiina? Tässäpä tulee Matoelokuva!






Ei VekaraKulman profiili ihan suotta ole luova ilmaisu. Toivottavasti saamme nauttia tällaisista yllätyksistä jatkossakin.

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa joulun odotusta, sieltä se joulu koko ajan lähestyy!

9. joulukuuta 2014

Joulun odotusta TaikaVekaralaisten silmin


Tässäpä Taikavekaran päiväkodin kuulumisia taianomaisten joulukoristeiden merkeissä. Velhojen ryhmässä vietettiin Metsämörri -viikkoa ja lapset pääsivätkin tekemään metsämörrille erilaisia jouluisia tervehdyksiä. Yksi pienryhmä pääsi leipomaan mörrille lumesta ja hiekasta jouluisia mörrikakkuja ja voi sitä riemua, kun lapset saivat koristella kakut mieleisikseen! Yksi pienryhmä keräsi erilaisia luonnonmateriaaleja mörrin joulukoristeita varten. Luonnosta lapset löysivät mm. kauniin oransseja ”piikkimarjoja” eli ruusunmarjoja ja pitkulaisia käpyjä. Päiväkodilla kahden pienryhmän lapset asettelivat löytämiään koristeita erimuotoisiin kierrätyksestä saatuihin muotteihin. Koriseet saivat vielä kauniin taionomaisen hilekoristelun kun lapset pääsivät sirottamaan hilettä koristeisiin. Lopuksi astiat täytettiin vedellä ja niihin laitettiin rautalankaa, josta koristeet saadaan ripustettua roikkumaan. Lopuksi koristeet pantiin pakastimeen jäätymään.





Jäädytetyt koristeet otimme mukaan seuraavana päivänä lähtiessämme mörriretkelle. Mörriretkellä lapset saivat tehtäväkseen etsiä Mörrille sopivan joulukuusen. Lasten mielestä keskikokoinen joulukuusi oli juuri sopiva Mörrille. Löydettyään mieleisen joulupuun lapset pääsivät koristelemaan joulukuusta itse tehdyillään joulukoristeillaan. Joulukuusesta tuli niin kaunis, että päätimme vielä ilahduttaa Mörriä joululauluilla, jotka lauloimme kuusen ympärillä. Mörriretken lopuksi istuimme vielä nauttimaan luonnon rauhasta sekä lämpimästä mehusta ja piparista lyhtyyn laitetun kynttilän valossa. Kylläpä meillä oli tunnelmallinen retki!



Viimeisessä kuvassa pienten Haltijoiden kierrätysmateriaaleista marraskuussa rakentama Tonttumetsä. Metsä ilahduttaa koko päiväkodin porukkaa aina jouluun asti.
Näiden kertomusten jälkeen on mukavaa toivottaa hyvää Joulun odotusta kaikille!

Terveisin
TaikaVekaralaiset

2. joulukuuta 2014

Mä oon vain töissä täällä.. Vai miten se olikaan?

Blogissa on tähän mennessä kerrottu paljon lapsista sekä hoitopäivien kulusta ja puuhista. Mitä jos kääntäisimme katseet välillä toiseen suuntaan? Keitä ovat ne henkilöt, jotka viettävät päivät lasten kanssa? Minkälaista on heidän arkensa? Annetaan LystiVekaralaisten kertoa, mitä on olla Vekara-aikuinen.


Lapsen päivä LystiVekarassa on leikkiä, juoksua, kiipeilyä, ruokailua, lepoa, kuuntelua, kertomista ja uuden oppimista. Jotta tämä kaikki olisi mahdollista pienimmälle ja tärkeimmälle, tarvitaan ammattitaitoista, sydämestään työtä tekevää henkilökuntaa. Mutta millainen onkaan LystiVekaran aikuisen päivä? Keskustelimme siitä eräänä torstaina kahvikupposen ääressä. 

Vekara-aikuisen päivä rakentuu lapsen laadukkaan arjen ympärille. Hypätessämme mukaan lapsiryhmään, näemme naurua, leikkiä, jutustelua, lohduttamista, innostamista, rohkaisua sekä rajojen asettamista. Päivään kuuluu myös paljon muuta leikin lisäksi. Jotta kaikki toiminta välineineen ja tiloineen onnistuu, on sen eteen tehty suunnittelua ja valmisteluja sekä käyty pedagogista keskustelua lapsen ja ryhmän tarpeista. Arjessa näkyy työn tulos. 

Aamuisin Vekara-aikuinen kuvaa itseään monitoiminaiseksi tai -mieheksi. Aamu onkin aikamoista ”multitaskingia”, sillä silloin otetaan lapsia vastaan, jaetaan aamupuuroa, lohdutetaan, ohjataan lapsia leikkeihin ja leikeissä.. Tehtäviä riittää. Vekara-aikuinen on siitä erikoinen yksilö, että hänellä on silmät ja korvat monessa paikkaa yhtä aikaa, eikä kukaan lapsi jää siksi huomiotta tai hyvä meininki hyydy. 


Jotta päivä voi alkaa hyvällä fiiliksellä, ja Vekara-aikuisen on mahdollista toimia ominaisessa roolissaan lapsiryhmässä, on hänen oltava ns. kartalla päivän rakentumisesta, mahdollisista muutoksista lapsiryhmän läsnäoloissa tai henkilökunnassa sekä muista erityisjärjestelyistä esimerkiksi palaverien tai tapahtumien osalta. Tämän tiedon pohjalta on tarkistettava oman ryhmän ja koko talon päivän toimintasuunnitelma ja tarvittaessa päivitettävä sitä. Vekara-aikuinen arvostaa ja muistaa arjessa yhteistyön merkityksen, niin oman tiimin kuin myös koko talon sisällä. Kun jokaisen oma paikka on selvillä, on helppoa joustaa tarpeen vaatiessa myös yli ryhmärajojen. Vekara-aikuinen tarjoaa ja saa apua! 

LystiVekaran aamuun sujahdettuaan Vekara-aikuinen ei voisi saada parempaa vastaanottoa ja aloitusta päivälle. Ryhmän oven avauduttua lapset juoksevat halien vastaan aikuista, eivätkä raaskisi millään irtautua. Tämä hetki on tärkeä molemmille, mutta ennen kaikkea se on äärimmäisen merkityksellinen pienimmälle ja tärkeimmälle Vekaralle. Siksi onkin tärkeää, että aikuisen VekaraSydän on aina mukana ja valmis antamaan lämpöä lapselle tilanteesta riippumatta! 

Aamupäivä etenee pienryhmissä touhutessa ja jokainen aikuinen toimii pienryhmänsä kanssa suunnitelman mukaan, siinä tilanteen mukaan joustaen ja luovien. Vekara-aikuinen toimii pienryhmässään sekä ohjaajana ja innostajana että innostujana. Kun lapsi oivaltaa tai keksii rakentaa vaikkapa temppuradan, aikuinen innostuu mukaan. Erityisen taitavana yksilönä, Vekara-aikuinen ujuttaa suunnittelmansa tavoitteet lapsen ideoimaan toimintaan. 

Kahvikupin ääressä käydään työkavereiden kanssa keskusteluja toiminnasta, mutta vaihdetaan myös omia kuulumisia. Toiset jakavat omaa arkeaan enemmän, toiset vähemmän, mikä on ok. Kahvin lomassa nauretaan ja huumorin taso on välillä jopa heikkoa, mutta välillä joku asia myös jurppii. Yleisfiilis on kuitenkin hyvä, eikä turhasta valiteta. Kupin tyhjennyttyä kääritään taas hihat, ja mikäli kotiasiat ovat hiipineet liikaa päälle, ravistellaan ne pois ja jatketaan lapsiryhmään omina itsenämme ammattilaisina. 

Vekara-aikuisen arjessa käymistä keskusteluista pääpaino on kuitenkin pedagogisessa keskustelussa, kuinka arkea järjestetään. Suunnittelun ja toteutuksen sekä soveltamisen lisäksi Vekara-aikuisen arkea on toiminnan arviointi. Parhaillaan käynnissä olevan Vekaroiden lastentarhanopettajien koulutuksen myötä tiimipalaverit ovat rakentuneet hieman uudella tavalla. Tiimikeskusteluissa arvioidaan tiimin toimintaa, käydään läpi onnistumiset ja kehittämistä edelleen vaativat kohdat. Keskustelut vaikeistakin asioista sekä positiivisen asenteen löytäminen omassa arjessa on tuonut tiimeihin uutta potkua ja auttanut jaksamaan arjessa paremmin. 


Vekara-aikuinen saa palautetta arjessaan tiimikeskusteluissa sekä jokapäiväisten tilanteiden keskellä – ”Loistava idea!”, ”Sää oot tässä hyvä, niin miten tekisit tän?”, ”Hoidit tilanteen tosi hyvin!”, ”Kiitos!” - Nämä ovat esimerkkejä palautteesta. 

Paras palaute Vekara-aikuiselle tulee kuitenkin sanattomasti. Jotta kyseisen palautteen voi ottaa vastaan, pitää osata herkistyä, eli toisin sanoen tarvitaan VekaraSydäntä! Paras palaute tulee lapsen naurusta, lapsen eleistä ja innostumisesta, lapsen halauksesta. Paras palaute tulee lapsen onnistumisen riemusta sekä hankalan tilanteen tai kiukun kääntymisestä leikin myötä nauruksi. Nämä tilanteet ovat Vekara-aikuiselle paras palkka. 

Uskokaa tai älkää, Vekara-aikuinen myös mokaa joskus. ”Kenelle juuri lupasin jotain, minkä ehdin jo unohtaa?” ei ole tavaton kysymys. Vekara-aikuinen saattaa epähuomioissa unohtaa lupautuneensa juuri hetki sitten majanrakennusleikkiin tai aikuinen saattaa epähuomiossa keskeyttää lapsen asian. Aikuinen saattaa unohtaa, kenelle lupasi ojentaa kurahousut seuraavaksi. Tällöin Vekara-aikuinen pyytää anteeksi ja korjaa virheensä. Joskus voi pyytää myös lapselta apua ja vinkkejä tilanteen korjaamiseksi. Vekara-aikuinenkin on inhimillinen olento, joka tekee työtä omana itsenään ammattilaisena. 

Rautainen Vekara-ammattilainen on siis melkoinen moniosaaja. Päivän aikana hänestä kuoriutuu leijona, lohikäärme, veturinkuljettaja tai bensa-asema. Välillä on harjoiteltava malttia ja testattava omaa henkistä kanttiaan, kun lattialla makaa 13 meritähteä, joille pitäisi saada ulkovaatteet päälle. Huomionarvoinen on myös pikkukalakaksikko, joka harjoittelee kilpauintia hippaleikissä huoneesta toiseen. Tuolloin tarvitaan lehmän hermojen lisäksi mielikuvitusta, Kylli-tädin satuilutaitoja ja lukemattomia toistoja, toistoja, toistoja ja toistoja. Erityisesti kurakaudella Vekara-aikuinen vastaa kokonaista armeijallista käsipareja ja auttajia. Kaikesta kuitenkin selvitään – Vekara-Asenne ratkaisee! 

Melkoista haipakkaa ja vipellystä on siis arki Vekaroilla. Vekara-aikuinen osaa hallita tilanteen kuin tilanteen, välillä intuition pohjalta, välillä sanat ja teot tarkkaan harkiten. Vekara-aikuinen on ihmistuntija ja tilannetajultaan vertaansa vailla. Vekara-aikuisen arki rakentuu suunnitellusti ja kestää myös suunnittelemattomat muutokset. 

Jos kävelet iltapäivällä LystiVekaran ohi, näet melko varmasti työvuoronsa juuri päättäneen Vekara-aikuisen poistuvan päivän touhuista edelleen hymyillen.

Ps. Loppuun sopii kuin nenä päähän onnitella Ylöjärven päiväkoti SatuVekaraan valittua henkilökuntaa! Valinnat on tehty ja voimme olla varmoja, että SatuVekarassa aloittaa tammikuussa osaavia ja ammattimaisia Vekara-aikuisia.

19. marraskuuta 2014

Ystävämme Ekosammakko


Vihreä lippu ja Eko-sammakko? Nyt haluamme kuulla lisää! Annetaan PikkuVekaralaisten kertoa. 
Noin vuosi sitten meillä PikkuVekarassa oli tärkeä iltajuhla päiväkodin pihalla. Tapahtumaa tultiin juhlistamaan sankoin joukoin, sillä olihan tämän merkkipaalun eteen tehty töitä jo pitkään. Monta isää rehki apunamme hiki hatussa maata kaivaen ja betonia tehden ja lopulta komea ja korkea lipputanko seisoi paikallaan! Nyt meidän päiväkotimme vihdoin sai sen, tuon ihmetyttävän kauas taivaalle ulottuvan tangon ja mikä tärkeintä, sen huipulle liehumaan kauniin Vihreän lipun!

Vihreä lippu -toiminta on päiväkodissamme suunnitellun toiminnan ydintä. Ekologista ajattelua pyrimme viljelemään arjessa jatkuvasti ja kierrättäminen kuuluu jo arkipäivään. Seuraamme esimerkiksi joka päivä ruokajätteen määrää biojäteastiassa olevien hymynaamojen avulla. Tämän hetken Vihreä lippu -teemana päiväkodissamme on terve elämä. Tämä aihe onkin ollut todella mielenkiintoinen ja kytkeytynyt hienosti yhteen toisen tärkeimmän painopisteemme, liikunnallisuuden kanssa.

Oma ilmoitustaulu uusimmille uutisille

Vihreä lippu -raati kokoontuu joka kuukausi pohtimaan yhdessä teemaan liittyviä asioita mukavien puuhien kautta. Syksyn aikana raatilaiset ovat muun muassa tehneet marjamaisteluretken, siivonneet yhdessä lähimetsää sekä suunnitelleet ja toteuttaneet liikuntasaliimme liikkumiseen houkuttavia kuvioita iloisen värisillä teipeillä. Lisäksi alkusyksystä maistelimme koko päiväkoti luomu- ja lähiruokia. Tällä viikolla otimme toisessa ryhmässämme Kivisillä myös uudelleen käyttöön vihannesmittarit, jotka olivat mieluisat jo viime keväänä. Idea on, että jokaisen salaatti- tai vihannesannoksen loppuun syötyään lapsi saa värittää numeron salaattimittaristaan. Yksinkertaista mutta toimivaa!

Suositut salaattimittarit!



Mutta niin, kuka oikein on tämä alussa mainittu Eko-sammakko...? 
Vihreä lippu -maskottinamme on jo pitkään toiminut Eko-sammakko. Eko on todella iloinen ja kiva kaveri joka kutsuu raatilaiset kokoon ja vierailee myös lasten kotona. Eko onkin ehtinyt käydä jo lähes jokaisen päiväkotilapsen kotona yhden viikonlopun vierailulla. Nämä vierailut ovat odotettuja ja Ekon kanssa vietettyä aikaa on kirjattu ylös vanhempien kanssa vihkoon, josta on ollut hauska lukea kavereillekin kaikesta siitä, mitä Ekon kanssa on kotona yhdessä touhuttu. Eko on kertonut lapsille etukäteen, että hänelle erityisen mieluista puuhaa ovat liikunnalliset leikit, luonnossa puuhastelu sekä kierrätys tai muu ympäristöystävällinen touhuilu. Vaan ovatpa lapset saaneet selville muutaman Ekon ”paheenkin”. Yhden viikonlopun jälkeen Eko nimittäin palasi suu suklaisena päiväkotiin, kun oli herkutellut niin paljon domino-keksejä! :-)

Eko sanoo hei!
Sellainen on Vihreän Lipun ja Ekon tarina PikkuVekarassa. Toiminta jatkuu ja Ekolla on tulevaisuudessakin tärkeä rooli arjessa lapsia ympäristöystävällisempään elämään tutustuttaen.

13. marraskuuta 2014

VekaraKulma 10 vuotta!

Syksyllä tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä kun päiväkoti VekaraKulma aloitti toimintansa Limingan Tupoksessa, Oulun eteläpuolella. VekaraKulma, kavereiden kesken VeKu, on toisiksi vanhin Vekara-päiväkoti ja tällä hetkellä vanhin joka toimii alkuperäisissä tiloissaan.


Keijujen vuoro

Synttärijuhlat päätettiin pitää marraskuun alussa jotta ehdittäisiin harjoitella kunnon ohjelma kutsuvierastilaisuuteen. Eskariopettajamme Kaarina sai lapsilta hyväksynnän Topeliusta mukailevalle tarinalleen omenakuninkaasta, joka pelasti metsään eksyneet kaksi tyttöä. Seikkailunsa aikana tytöt pääsivät näkemään ihmeellistä omenakuninkaan satuvaltakuntaa.
Esitysten lauluja laulettiin pitkin syksyä ja päiväkotia koristeltiin ahkerasti luomalla taidetta. Varsinaiset esitykset aloitettiin sitten rakentamaan kasaan muutamaa viikkoa ennen juhlaa. 


Turhaan ei oltu harjoiteltu, sillä esitys soljui kuin ammattilaisilla kohtauksesta toiseen. Nelivuotias Senni esitti aluksi yksinlaulua pianon säestyksellä, jonka jälkeen nähtiin valkokankaalla upea elokuva matotarinasta, joka oli työntekijämme Christianen ja lasten usean päivän vaivannäön tuotos. Tämän jälkeen pienimmät päiväkotilaiset olivat marjoja joita poimittiin vasuun, eli pieneen puukoriin, päiväkodin johtajan Esan sanoittaman marjalaulun tahtiin. Hyvin opettavainen oli myös sieniruno, jossa varoitettiin kärpässienen myrkyllisyydestä. Lisäksi Riku esitti antaumuksella hämähäkkiä samaan aikaan kun muut lapset lauloivat hämähäkkilaulun espanjaksi, saksaksi ja varmuudeksi vielä suomeksi. Satumaailmassa nähtiin vielä balettia tanssivia keijuja ja jumppaavia peikkoja. Ohjelma päättyi komeaan yhteislauluun ja raikuviin taputuksiin.

Pari lyhyttä puhettakin pidettiin. Kunnan edustajat kävivät kiittämästä kymmenen vuoden yhteistyöstä ja Vekara Päiväkotien äiti, toimitusjohtaja Tarja Vikström muisteli kymmen vuoden takaista aikaa ja sitä millaista oli rakentaa alusta alkaen itse kokonainen päiväkoti. 

Vekara-kakkua, nam!



Tämä kaikki tapahtui Tupoksen Vesikarin koulun salissa, johon oli lavastettu hieno taikametsä. Lopuksi siirryttiin Vekuun, jossa vieraita odottivat mehut, kahvit ja komeat synttärikakut. Kahvittelun ohella muisteltiin menneitä vanhojen valokuvien äärellä ja katseltiin lasten taidenäyttelyjä eri puolilla päiväkotia.  Päiväkodin piha oli valaistu kynttilöin tunnelmallisen juhlailmapiirin aikaan saamiseksi. Kenelläkään ei näyttänyt olevan kiirettä kotiin, ja ilta hujahtikin ohi kovalla vauhdilla. Näitä juhlia on ihana muistella jälkeen päin! Ei sitä ihan liian usein tasakymmeniä täytetä..

Juhlallisin terveisin

Vekun porukka

7. marraskuuta 2014

SatuVekara ja sadutus menetelmänä - mitä se oikein on?


Tammikuussa 2015 Vekarat valloittavat Ylöjärven Metsäkylän, kun kieli- ja kulttuuripainotteinen päiväkoti SatuVekara avaa ovensa. Rakennustyöt ovat mainiolla mallilla ja harjannostajaisiakin vietettiin jo kuukausi takaperin. Myös päiväkodin henkilöstö on pian valittu, sillä rekrytointi on käynnissä ja hakuaika päättyi juuri. Saimme paljon loistavia hakemuksia, ja edessä onkin varmasti tiukka haastattelukierros. Päivähoitopaikkoja on varattu jo hyvin reippaasti, mutta vielä on jonkin verran tilaa vapaana uusille Vekaroille. Tässä blogitekstissä esittelemme sadutuksen, menetelmän, jota SatuVekarassa tullaan varmasti käyttämään lasten kanssa. Kuvituksena toimivat muutamat kuvat kuukausi takaperin olleista päiväkodin harjannostajaisista.

SatuVekara on kieli- ja kulttuuripainotteinen päiväkoti, jossa kirjallisuus- ja ilmaisukasvatus tulevat olemaan tärkeä osa arkea. Lähtökohtana toimii oma äidinkieli, mutta myös ilmaisu, musiikki, teatteri ja kuvataide sekä englannin kieli saavat omat roolinsa.

SatuVekarassa lasten itse kertomat tarinat ja sadut elävät, minkä kautta Pienin ja Tärkein tulee kuulluksi ja nähdyksi. Yksi työskentelymuoto SatuVekarassa on lasten sadutus, jonka kautta lapsi tulee kuulluksi saadessaan kertoa juuri niistä asioista, joista hän kokee tarpeelliseksi kertoa. Sadutus-menetelmää käytettäessä lapselle sanotaan: ”Kerro satu, sellainen kuin itse haluat. Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot. Lopuksi luen tarinasi, ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat.” Sadutuksen tarkoituksena ei ole ensisijaisesti opettaa lapselle itsensä ilmaisua, lukemista tai kirjoittamista, vaan se on ennen kaikkea avain vastavuoroiseen toimintakulttuuriin. Sadutus-menetelmä tukee meille Vekaroille tärkeää, kaiken toiminnan lähtökohtana olevaa jokaisen lapsen osallisuutta omassa arjessaan. Lapsi päättää, millaisen tarinan hän itse haluaa kertoa. Sadutus on vastavuoroista kuuntelua, kerrontaa ja yhdessä tekemistä. Sadutettava lapsi huomaa, että hänen ajatuksensa kiinnostavat aikuista ja muita kuulijoita. Sadutuksen kautta lapset pääsevät heille luontaisella tavalla mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.


Loppuun vielä muutaman 3-5 -vuotiaan lapsen ryhmäsadutuksen tuotos: 

Kukkanen lensi

Kukkanen lensi toiselle puolelle. Se lentäis toiselle puolelle maapalloa. Se lentää karkkimaahan, jossa on tikkareita, suklaata, jäätelöä, kakkua ja dinosaurus- ja lohikäärmekarkkeja. Dinosaurus syö kitarakeksejä karkkiluolassa. Siellä on monta popcornia. Seinät on tehty popcornista. Siellä on zombeja. Kukkanen lentäis maapallon ylitte. Ihmisiä olis kattomassa. Se tulis kotiin.



Sadutustekstin pohjana on käytetty Liisa Karlssonin kirjaa Sadutus - Avain osallistavaan toimintakulttuuriin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Vekarat suosittelevat jokaiselle joskus pientä uppoutumista satujen ihmeelliseen maailmaan!

30. lokakuuta 2014

Uimareita ja valokuvauksen ammattilaisia JekkuVekarasta

Syyskausi on lähtenyt Limingan JekkuVekarassa mukavasti käyntiin ja touhuttavaa on riittänyt. Esikoululaisilla oli vastikään Vekaroiden esiopetukseen kuuluva uintiviikko Kempeleen uimahalli Zimmarissa. Lasten mukaan mieleenpainuvia asioita uintireissuilta olivat sukeltaminen, delfiinihypyt ja vesihippa uima-altaassa sekä uimahallin höyrysauna ja taksimatka uimahalliin. Uimassa käytiin yhdessä Tupoksen VekaraKulmalaisten kanssa.


Maanantaina 13.10. hymyiltiin leveästi, kun valokuvaaja saapui päiväkodille ottamaan vuosittaiset kuvat lapsista. Kaikki istahtivat rohkeasti kuvattavaksi, vaikka vähän saattoi jännittääkin. Lasten sanoin ”valokuvaus oli kivaa, tosi kivaa! Oli mukava, kun sai pukeutua hienosti ja laittaa hiuspannan.” 


Kameroista puheen ollen, meillä lapset ovat itsekin päässeet kameran taakse! Veikeiden 2-3-vuotiaat saivat kokeilla kameraa ja ottaa metsäretkellä itse kuvia syksyisestä luonnosta. Kuvauskohteeksi metsästä löytyi mm. sieniä ja puolukanvarpuja. Matkan varrella laiduntavat lehmät kiinnostavat lapsia aina kovasti ja tokihan niitäkin pysähdyttiin katselemaan ja kuvaamaan. JekkuVekarassa metsäretket ovat osa viikoittaista toimintaa. Me nautimme ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta, eivätkä edes sade tai pakkanen saa meitä pysymään metsästä poissa! Osa työntekijöistä on käynyt Metsämörri-koulutuksen, jonka oppeja hyödynnämme lasten kanssa tehtävillä metsäretkillä. Päiväkotimme lähistöltä löytyy mukava pieni metsä, jossa lapset pääsevät tutkimaan luontoa turvallisesti. Ihan pienimmät lapset retkeilevät lähistöllä sijaitsevan Lehmilaavun ympäristössä. Metsä on oivallinen paikka tutustua väreihin ja muotoihin, antaa aistien tuntea erilaisia pintoja sekä kuunnella metsän ääniä. Välillä metsäretkelle otetaan mukaan myös pienet eväät!





”Kun syksytakin riisuu puu,
pöllöperhe paljastuu.
Vuorostansa lapset saa
lehtikasaan sukeltaa.
Sadesäällä ihanaa
on lätäköissä vaeltaa.
Kun varustus on oikea,
voi mielin määrin loiskia.”

Ihanaa syksyn jatkoa!

Toivottaa

JekkuVekaran koko porukka

21. lokakuuta 2014

Tähdellistä toimintaa sumuisena syysaamuna

Mitä kuuluu Oulun Metsokankaan TähtiVekaralaisten syksyiseen aamupäivään? Se selviää heidän omasta kertomuksestaan!

TähtiVekaran Kettujen päivä on alussa. Kaksitoista pikkuista peppua hakee paikkaansa pyöreän maton laitamilta. Huolekas käsi oikoo maton reunaa, jotta kaveri voisi istua juuri siihen, lähelle. Aikuiselle pitää varata paikka myös: ”Tuutko mun viereen!” Maton toisella laidalla muutamat tossuvarpaat kaivautuvat maton alle, kuuluu naurua ja ilakointia, poikapari pyllähtää lempeässä painiotteessa keskelle hajanaista piiriä. Kohta 3-vuotiaan vakavuudella poikapari saa topakan komennon: ”Pittää istua TÄHÄN, muuten mää en nää!” Aikuinen istahtaa piiriin myös, sylissään vielä unilämmin puolitoistavuotias sekä halaamisesta tahmea unipupu, ja painikavereista toinen kömpii hänen kainaloonsa. Aamuvuoron aikuinen asettuu soitinkoreineen hänelle osoitetulle paikalle, hiissaa muutaman vaippapyllyn lähemmäs maton reunaa ja aloittaa tutun taputuksen, laulaa: ”Kukahan se täällä tänään on, kuka täällä tänään on…” Tohina asettuu hetkessä, rytmikone lähtee käyntiin, kaksivuotiaan kädet läpsyvät samaan tahtiin, kullekin Kettuselle lauletaan vuorollaan. Aamulaulun aikana iltavuoroon saapunut aikuinen liittyy mukaan porukkaan, kahvikuppi unohtuu pöydälle. Ja hänellekin pitää laulaa: ”Kirsihän se täällä on!”


 Seinän takana Kurrejen päivä on kierähtänyt käyntiin. Päivän kulku ja kunkin pienryhmän toiminta on yhdessä katsottu päivätaulusta ja sitten jakaannuttu omiin hommiin. Käpyjen pienryhmä on lähdössä liikuntatuokiolle saliin. Vikkelimmät ovat jo valmiina, vaan pitää odottaa myös muita. Jumppajunassa tehdään odotustekemisenä X-hyppyjä ja harjoitellaan kehon keskiviivan ylitystä loruttelun tahtiin: ”Rohkea ritari ratsastaa ristiin rastiin maailmaa… Löytääkö vasen käsi oikean olkapään, ja sitten toisin päin rinnan yli ristiin! Kyynärpää ja polvi, onnistuuko… Hienosti!”


Kun jumppajuna iloinen kipittää saliin, Kurrelaan laskeutuu ihmeellinen hiljaisuus. Lasioven takaa näkyy Pähkinöiden pienryhmä maalauspuuhiin syventyneenä. Taustalla soi musiikki, ja ulkona ikkunan takana leijuva sumu luo sopivaa tunnelmaa. Tammenterhot ovat jääneet aamutuokion jatkeeksi lepohuoneen lattialla kuuntelemaan aikuisen lukemaa satua. Pienryhmässä on aikaa katsoa tarkkaan jokainen kuva ja jutustella. Sadun jälkeen syntyy yhteinen pohdinta syksyn merkeistä ja joukon hitain ja hiljaisin kertoo, miten joskus aamulla isin auton ikkuna oli huurteessa; nopea ja neuvokas nelivuotias keksii, että nythän voisi mennä metsään ”Silleen ihan oikeesti!” Vilauksessa on seitsemän lasta saappaissa ja valmiina lähtöön. Oven raosta aikuinen kuiskaa maalauspöydän ääreen kollegalle tiedon ex tempore –retkestä.



Portailla ihmetellään aamu-usvaa. Mietitään, voiko siihen eksyä. Portille päästäkseen retkeläisten pitää varoa Mesitassuja: puolikas eskariryhmä, Naavalinnan väki, nautiskelee yksinoikeudella tyhjästä piha-alueesta ennen pienimpien tähteläisten ulostuloa. Polkupyöriä ja mäkiautoja riittää halukkaille. Nyt saa kurvata lujaa pyörällä portaiden edestä tai juosta pelikentällä. ”Erikoisluvalla, kun ei ole pieniä ottamassa mallia, Mikko lupas”. Keinusta saa aikuisen valvonnassa hypätä ja kiipeilytelineessä voi tehdä ne hurjemmat temput. Tyhjälle pihalle mahtuu ääntä ja liikettä eskarilaisten malliin.

Samaan aikaan eskariryhmän toinen puolikas nauttii kiireettömästä työrauhasta sisätiloissa.. Jokaisella on riittävästi tilaa, eskarilaisen aarteet, kirja ja kynäpenaali, mahtuvat mukavasti levittäytymään. Välillä istahdetaan aikuisen johdolla porinapiiriin, kuunnellaan Pikkumetsän tarinaa tai pohditaan porukalla matematiikan pulmapähkinöitä, sitten taas jatketaan pöytähommia. Aikuisella on aikaa syventyä auttamaan verkkaisemmin etenevää puurtajaa ja tarjota lisäpähkinää nopealle. Opetellaan antamaan kaverille työrauha ja opitaan tekemään oma tehtävä huolella loppuun. Ei haittaa, että pikkuisen pitää pinnistääkin vähän uutta oppiakseen.


 Vielä ehtii leikkiäkin, saa mennä vaikka viereisen Sulkaturkkien ryhmän puolelle. Siellä on Omppu-ryhmällä vapaan leikin aamupäivä: eteisen lattiaa täyttää rakenteluleikki ja pöydän ääressä muovaillaan, piirretään ja askarrellaan, yksi aikuinen istuu sohvan nurkassa kainalossaan sadunkuuntelija.

Kaksi muuta Sulkaturkkien pienryhmää on kömpinyt oman aikuisensa kanssa kumpikin omaan kömmänäänsä. Kun ovelle saapuu muutama mattimyöhäinen Sulkaturkki-lapsi, sohvalla sadun lukemisen lopettanut aikuinen rientää sillaksi saapujan ja seurueen välille: ”Huomenta! Sinähän olet Karkki-ryhmäläinen, hyvin vielä ehdit pienryhmäsi mukaan, ovat täällä pikkuhuoneessa. Suvi, täältä tulee vielä yksi Karkki!” Toinen tulija saatellaan leikkiporukkaan: ”Mitäs minun Omppu-poika? Haluaisitko mennä tänne rakentelemaan? Hei, mahtuukos mukaan..?” Ja molemmat tulijat löytävät oman pienryhmänsä ja paikkansa.

Kurre-Käpyjen jumppajuna tsukuttaa punaposkisena takaisin Kurrelaan. Kettujen Mustikka-ryhmän ohitse ”Sshhh! hiippaillaan, ei häiritä, täällä luetaan satua!” Kettulan eteisessä pitää hidastaa vauhtia, etteivät pukemassa olevien Kettu-Puolukka-ryhmäläisten vaatteet jää jalkoihin. Puolukat lähtevät retkelle.


Aamullinen sumu on jo hävinnyt. Mesitassu-eskarit istuvat portailla valmiina siirtymään sisälle, opettaja jo orientoi omaa porukkaansa tulevaan. Kollegan kanssa tehdään läpsystä vaihto: toiset valmiina kirmaamaan pihalle, toiset sisälle jatkamaan eilen aloitettua askartelua. Portilla Kettujen ja Kurrejen pienryhmät, lähtijät ja palaajat, kohtaavat. Neuvokas nelivuotias selostaa, miten ”metsässäkin oli ensin houretta, mutta ei me eksytty, ja siellä oli oikee ORAVA!” Hiljaisenkin ilme on iloinen ja poskessa on vähän puolukkaa, sitä on metsässä maisteltu. Pikkuisten Kettujen katse on odottava: ”Ovala!"

Myös portailla ja portilla toisensa tapaavien aikuisten posket hehkuvat ja katseesta välittyy aito työnilo. Pienryhmätoiminta, intensiivinen läsnäolo hetkessä on ollut palkitsevaa, lasten ihmettely ja into tarttuvaa. Tässähän voi tuntea tekevänsä ihan tähdellistä työtä, ilolla. Vilkutellaan: ”Hauskaa päivää, kuomaseni!”

8. lokakuuta 2014

Markkinahumua Muhokselta

Muhoksen päiväkodissamme VauhtiVekarassa vieteltiin vastikään Syysmarkkinoita. Markkinat onnistuivat tosi mukavasti kelikin helli paikalla olleita. Alla kuvia tapahtumasta sekä VauhtiVekaralaisten oma kertomus markkinapäivästä!

VauhtiVekara on Muhoksen keskustassa vuodesta 2006 alkaen toiminut päiväkoti. Meillä on tällä hetkellä kaksi lapsiryhmää; pienemmät Hipsut ja vähän isommat Nipsut. Viime vuonna toimimme vielä kahdessa talossa ja kolmessa ryhmässä.

Syyskuun viimeisenä päivänä järjestimme täällä VauhtiVekarassa syysmarkkinat. Olimme jo viikkoja valmistelleet yhdessä lasten kanssa pientä myytävää ja maisteltavaa myyntipöytäämme. Tämän kauden teemamme on vuodenajat, joten markkinat olivat oiva tapa käsitellä syksyyn kuuluvaa sadonkorjuuta juureksineen, marjoineen, sienineen ja säilykkeineen.

Lyhdyt valmistuvat Hipsujen käsissä

Isommat Nipsut vastasivat Marjapiirakan leipomisesta
 
Talon pienimmät Hipsut tekivät myyntipöytään veikeitä kivipöllöjä koristeeksi tai vaikkapa kirjepainoksi sekä herkkiä lasilyhtyjä, joita suolakiteet kimmeltäen koristavat.

Nipsujen lapset tutustuivat puutarhan ja metsän antimiin keitellen niistä hilloa ja leipoen piirakkaa myyntipöytäämme. Lisäksi meillä oli Kempeleestä villalapasten ja sukkien myyjä, keneltä vanhemmat innokkaina ostivatkin lämmikettä tulevien pakkasten varalle. 




Leikkimökkiin oli tullut asustelemaan aito lapin eukko, jota lapset innolla kävivät jututtamassa. Saappaanheitossa ratkaistiin sekä aikuisten että lasten sarjassa päiväkodin mestaruus. Porkkanat, omenat, kukkakaalit sekä puolukka-mustikkapiirakat maistuivat sekä lapsille että vanhemmille  haitarimusiikin luodessa oikeaa markkinatunnelmaa. Ilmat suosivat meitä ja meno oli hilpeää. 


Kauden eväitä; Tuoreita kasviksia sekä marjapiirakkaa

Haitari loi todellista markkinatunnelmaa!
 
Lapset olivat jo viikkokausia malttamattomina odottaneet varsinaista markkinapäivää ja mukavahan siitä tulikin!

Iloisin markkinaterveisin

Päiväkoti VauhtiVekaran lapset ja aikuiset

29. syyskuuta 2014

Metsämörrejä näkyvissä!

Tällä kertaa TouhuVekaralaiset valottavat blogin lukijoille Metsämörritoimintaa. Metsämörreily seikkailee kotisivuillammekin useaan otteeseen. Nyt päästään kuulemaan, mitä tämä metsissä seikkailu käytännössä pitääkään sisällään.

Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin TouhuVekarassa. Päiväkodissamme touhuilevat Vesselit, Vipeltäjät, Touhukkaat ja Temmeltäjät. Päiväkotimme toiminnan painotusalue on liikunta. Liikunta näkyy arjessa monin eri tavoin, niin päivittäisissä ulkoiluissa, jumpissa kuin myös liikuntaleikkeinä tuokioillakin. Kuten muissakin Vekara Päiväkodeissa, myös TouhuVekarassa metsämörritoiminta on yksi tärkeimmistä toimintamuodoista. Lapsille erityisen mieluisia ovatkin joka viikkoiset metsämörriretket lähimetsään.

Sade ei meitä häirinnyt.. :)
Joskus ennen vanhaan ihmisten asuessa maaseudulla luonto oli lapsille lähellä ja tuttu. Leikki ja liikkuminen tapahtuivat luonnossa, koulumatkat kulkivat metsien halki ja metsä kuului elämään luonnollisesti. Nykyään elämme kauempana luonnosta, vaikka metsä olisikin aivan lähellä. Metsään tulee nykyihmisellä yhä harvemmin eksyttyä oma-aloitteisesti. Koulumatkat kuljetaan bussilla ja pyöräteitä pitkin ja usein lapset tarvitsevat aikuisen apua löytääkseen luonnon. Metsämörritoiminnan avulla lapset oppivat asioita, joita olemme alkaneet unohtamaan. Lapset oppivat näkemään luonnon uusin silmin, kantaen tätä mukanaan toivottavasti vanhemmallakin iällä.

Vesselit ovat vierailleet lähimetsässä jo muutaman kerran ja näillä retkillä lapset ovat saaneet nähdä ja tutustua myös Metsämörriin, metsän omaan asukkiin. Yhdessä Metsämörrin kanssa laulamme ja leikimme erilaisia leikkejä, syömme eväitä ja tutustelemme luontoon. Yhteisistä ja virkistävistä metsäretkistä nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin. Metsämörri opettaa meitä myös liikkumaan säällä kuin säällä, edes kaatosateella tehdyillä retkillä kukaan ei ole ollut moksiskaan.

Miksi sitten jokaviikkoiset metsämörriretket ovat lapsille niin mieluisia? Lapset saivat kertoa itse:

”Metsässä on kiva kieriä.”
”Metsässä on mukava syödä marjoja ja syödä leipää.”
”Me mennään sinne ja sitten me ollaan ulkona ni se on kivaa.”

Innolla jo odotammekin seuraavaa retkeä metsämörrin maailmaan!

Syksyisin ja liikunnallisin terveisin

TouhuVekaralaiset

24. syyskuuta 2014

Taidetta ja kieliä Tupoksesta

Tällä kertaa kuulumisiaan blogissa kertoilevat toisiksi vanhimman Vekara-talon, Tupoksen VekaraKulman aikuiset ja lapset. Syksyn säväyttäjinä ovat tähän mennessä toimineet mm. taide eri muodoissaan, uusien kielien opettelu sekä arjen jännittävät hetket!

 Syysterveiset VekaraKulmasta!

VekaraKulma sijaitsee Tupoksessa, Limingan kunnassa, ja meillä täällä touhuaa kaksi ryhmää: Vekkulit ja Vintiöt. Tänä syksynä VekaraKulma täyttää 10 vuotta, ja sitä juhlistetaan marraskuussa. Juhlan valmistelut päätettiin aloittaa jo hyvissä ajoin, ja siksi syksyn teemaksi valittiin taide. Lasten tekemien taideteosten avulla saadaan VekaraKulman oma, ihanan keltainen puutalo koristeltua juhlakuntoon. Näin jokainen saa osallistua juhlavalmisteluihin ja talon lasten kädenjälki näkyy mukavasti juhlahumussa.

Luonnon antimia taiteen teossa

Taidetta olemme luoneet monin erilaisin tavoin, kuten laulaen, liikkuen ja myös erilaisia kuvataideteknikoita ja -materiaaleja käyttäen. Näistä esimerkkejä ovat luonnonmateriaalit sekä ihmeellinen taikataikina. Pienempien Vekkuleiden puolella tutuksi ovat tulleet myös mm. vanhat taiteelliset kirjaimet.

Tänä syksynä lauluissa on kuulunut Suomen lisäksi myös muita kieliä, ja hämähäkkilaulu raikuukin jo mukavasti Saksaksi ja Espanjaksi.

”Eine kleine Spinne
klettert hoch die Wand.
Kommt der grose Regen
spült sie in den Sand.
Kommt die Liebe Sonne
trocknet aus das Land.
Eine kleine Spinne,
klettert hoch die Wand.”

“La araña pequenita subio, subio, subio.
Vino la lluvia y se la llevo.
salio el sol y todo lo seco.
Y la arana pequenita subio subio subio.”

Syksyn aikana on touhuttu myös kaikkea muuta kivaa, kuten diskoiltu pihalla, urheiltu urheilukentällä ja tutkittu ötököitä syksyisessä luonnossa. Satokausi on myös käsillä, joten meillä on leivottu herkkuja mm. omenoista ja puolukoista sekä paistettu lättyjä pihalla. Ennätimme myös tutkimaan päiväkodin pihan läpi metallinpaljastimella, ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä! 

Lätynpaistoa pihalla

Metsästä löytynyttä

Pienten Vekkuleiden puolella koettiin myös jännittäviä hetkiä, kun kovasti odotetut uudet kaappisängyt saapuivat. Kyllä oli jännää, kun osa pienistäkin pääsi nukkumaan yläsänkyyn! Jännityksestä huolimatta uni uusissa sängyissä maittaa hyvin. Tällä ratkaisulla Vekkuleiden puolelle saatiin mukavasti lisää touhutilaa, sillä sängyt lasketaan alas vain lepohetkien ajaksi. Touhujen aikana sängyt ovat kaapeissa vieden vähemmän tilaa. Nyt mahtuu jumppaamaankin entistä paremmin!

Näillä eväillä jatkamme syksyä ja eritoten valmistautumista kymppisynttäreihin.

Terveisin,

VekaraKulmalaiset

18. syyskuuta 2014

Ylös, ulos ja liikkumaan!

Tällä kertaa blogissa ajatuksia uudesta Pirkkalan päiväkodistamme, TemppuVekarasta. Mikäs olisikaan heille luontevampi aihe käsiteltäväksi kuin liikunta? 

Iloinen syystervehdys kaikille Vekaran blogia lukeville täältä Pirkanmaalta!

Päiväkoti TemppuVekara on ollut nyt kuukauden verran toiminnassa ja siksipä ajattelimme kirjoittaa teemasta nimeltään liikunta, sillä onhan se meidän painopistealueemme. Monet kiinnostuneet ovat myös kyselleet, että miten se teidän liikuntakasvatuksenne oikein eroaakaan muista, niinsanotuista tavallisista päiväkodeista? Siispä kerromme teille nyt suuren salaisuuden, joka ei itse asiassa ole salaisuus ollenkaan! Nimittäin enemmän kuin mielellämme viemme lasten liikuntakasvatuksen ilosanomaa eteenpäin kaikin tavoin.

Jumppahommissa! Lupa kuvaan saatu vanhemmilta :)


Kun katsoo pientä lasta, olipa hän sitten vauva tai viisivuotias, ei liene vaikeaa päätellä mitkä ovat lapselle ominaiset tavat oppia. Lapsi kasvaa ja kehittyy tutkimalla, liikkumalla ja leikkimällä. ”Up & Go!” sanoo jo kansainvälinen vaippamainoskin ja suomennettuna tuo slogan voisi hyvin olla ”Ylös ja liikkumaan!” tai ”Ei kun menoks!”. Tätä kehoitustahan meidän ei tarvitse lapsille antaa, he kun touhuavat ja liikkuvat kaiken aikaa jo ihan luonnostaankin. 

TemppuVekarassa me kasvattajat näemme lapsen aktiivisuuden ja liikunnan osana kaikkea lapsen toimintaa. Se ei saa olla vain yksittäisiä salijumppahetkiä kerran viikossa, vaan läpäisyperiaatteella luonteva osa ihan jokaista lapsen päiväkotipäivää. Aikuisen tehtävä on luoda puitteet ja mahdollisuudet sekä järjestää toiminta siten, että lapsen motoriset taidot kehittyvät ja harjaantuvat. Haluamme kyseenalaistaa lapsen liikkumista koskevat kiellot ja rajoitteet sekä miettiä, ovatko ne  perusteltuja vai saako meillä luvan kanssa juosta, kiivetä, hyppiä ja riehua? Liikuntakasvatuksen mahdollisuudet ovat rajattomat. Liikunnan keinoin lapsi oppii niin matematiikkaa, äidinkieltä, ympäristökasvatusta kuin myös keskittymistä ja tarkkaavaisuuden suuntaamista sekä korvaamattomia yhteistoiminta- ja vuorovaikutustaitoja. Meillä TemppuVekarassa siis leikitään, lauletaan, retkeillään, patikoidaan, pulkkaillaan, hiihdetään, palloillaan, tanssitaan, kiipeillään, rakennetaan, kieritellään, vieritellään, hullutellaan ja riehutaankin joskus, kaikkea sopivassa suhteessa. 

Metsäretket, osa liikunnallista arkea


Tässä kohdin voi todeta, että kuten kaikki kasvatus ja opetus, myös liikuntamyönteisyyskin, on pitkälti asennekasvatusta yhdessä perheiden kanssa. Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo aivan pienenä, yhdessä aikuisten ja toisten lasten kanssa tehden ja touhuten. Eli juuri sitä liikunnallista arkea eläen. Aikuisen tehtävä on kannustaa, rohkaista, tsempata ja houkutella. ”Tule mukaan, mennään yhdessä!”

Liikunnallista syksyn jatkoa kaikille toivottaen,

TemppuVekaran väki

12. syyskuuta 2014

Aurinkoiset syysterveiset TaikaVekarasta!

Tänään kuulemme kuulumisia Oulun Ahvenojalla sijaitsevan TaikaVekarasta. Viime aikoina päiväkodilla on tehty retkiä niin lähelle kuin kauaskin, alla kertomuksia aiheesta.

TaikaVekarassa vilistää lapsia neljässä ryhmässä; Maahisissa, Haltioissa, Velhoissa ja Taikureissa. Päiväkodin nimen taianomainen teema jatkuu siis myös ryhmien nimissä. Kaikeksi onneksemme päiväkotimme sijaitsee ihanalla Ahvenojan alueella, jossa luonto, metsä, liikuntamahdollisuudet ja hevostallit, ovat aivan kivenheiton päässä. Metsäretket ovatkin vahva osa arkeamme, ja niiden avulla lapset saavat luotua oman luontosuhteensa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Metsämörriretket jatkuvatkin tänä syksynä jokaisessa ryhmässä.





TaikaVekaran pienimmäiset, eli Maahiset, kävivät kävelyretkellä läheisillä talleilla ihmettelemässä hevosia. Hevosten koko jaksaa aina yllättää, helposti unohtuu kuinka isoja ne tosissaan ovat! Sade yllätti meidät matkan varrella, mutta onneksi olimme tarpeeksi kekseliäitä ja löysimme luonnon oman sadesuojan mäntyjen alta.

TaikaVekarassa toimitaan paljon pienryhmissä käyttäen hyväksi riittävien jakotilojen tarjoamia puitteita. Tällöin lapsilla on rauha leikkiä omia leikkejään toisten häiritsemättä, mikä on hyvin tärkeää. Arjen jokapäiväisiin askareisiin, esimerkiksi pukemiseen, leikkimiseen ja tehtävien tekoon voi keskittyä rauhassa omassa pienryhmässä, oman aikuisen kanssa. Näin arkikaan ei tunnu niin kiireiseltä vaan kaikessa tekemisessä on aina rauha ja keskittyminen mukana. Välillä voi olla kiva vain pötkötellä lattiatyynyllä ja katsella kirjaa.

Päiväkotimme arkeen mahtuu silloin tällöin retkiä myös kauemmaskin. TaikaVekaran Taikureiden eskarit osallistuivat Turvaa Tenaville –tapahtumaan, joka järjestettiin Ouluhallissa 3.9. He saivat tutustua muun muassa paloautoon, ambulanssiin, poliisiautoon sekä poliisimoottoripyörään. Paikalla oli myös ihania koiria, jotka ovat kadonneiden ihmisten etsinnöissä tärkeässä roolissa. Koirat olivat todella kilttejä ja nauttivat lasten huomiosta. Myöhemmin takaisin päiväkodille saavuttuamme lasten kanssa keskusteltiin siitä, mikä oli tapahtumassa kaikista mukavinta. Lopulta pisimmän korren vetivät hälytysajoneuvot, jotka olivat kaikille erittäin mieluisia.


Loppuun muutama lasten kommentti tapahtuman mukavista asioista:

”Se sairaala-auto oli kaikista mukavin.”

”Karkkipiste oli kiva.”

”Kaikista mukavinta oli painaa sormenjälki.”



Iloista syksyn jatkoa kaikille!

Toivottavat TaikaVekaralaiset