Kaverusten kanssa

Hei vaan Oulun TaikaVekarasta! Olettekos koskaan kuulleet nallesta nimeltään Typykkä, Häijy-Heikki nimisestä rotasta, Maija-pandasta tai sammakosta nimeltään Saku? Alla näette kuvan kaveruksista. Keitä he oikein ovat?

He ovat TaikaVekaran ryhmien maskotteja, jotka vierailevat lasten kotona viikonloppuisin. Maskoteilla on omat reissuvihkonsa, joihin he ovat keksineet erilaisia tehtäviä Vihreä lippu- teeman mukaisesti. Tänä vuonna TaikaVekaran Vihreä lippu -teemana on Terve elämä, johon liittyvät terveellinen ruoka ja liikunta. 

Reissuvihkoihin perheet kirjoittavat ja laittavat kuvia viikonlopun kuulumisista ja niitä onkin aina mukava lasten kanssa päiväkodissa lukea. Monenmoisia seikkailuja ovat nämä maskotit perheiden luona kokeneet! Haluaisimmekin esitellä ja kertoa teille hieman näistä TaikaVekaran lapsille tärkeistä kaveruksista. 

Typykkä-nalle (eräs lapsi muuten keksi nallelle näin hienon nimen) asuu Maahisten ryhmässä. Typykkä on alkanut opettelemaan terveellisen elämän salaisuuksia jo vähän aikaa sitten. Typykkä rakastaa muidenkin nallejen tavoin hunajaa ja voisi syödä sitä vaikka kuinka paljon. Nalle kuitenkin huomasi, että häntä aina vain väsytti ja väsytti. Hohhoijaa! Typykkä arveli, että ehkä hänen ei kuitenkaan pitäisi syödä makeaa hunajaa aina aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla, vaan tarvitseehan hän paljon muutakin terveellistä. Terveellisen ruuan lisäksi Typykkä rakastaa liikuntaa ja lähteekin mielellään aina Maahisten lasten kanssa metsäretkelle reippailemaan. 

Velhojen maskottirotta Häijy-Heikki onkin aika veijari. Heikin lempiruokaa ovat karkit ja niitä hän syökin joka päivä. Myös limukka, keksit ja pullat maistuvat Heikille. Kerran Häijy-Heikin äiti oli laittanut Heikin lautaselle iltapalalla porkkanoita, mutta Heikki nakkasi ne kaikki roskiin. Hän ei ollut ikinä maistanutkaan porkkanaa. PTHYI! Häijy-Heikki on myös usein kiukkuinen ja sotkee kaikki paikat karkkipapereilla. Heikki opettelee päiväkodissa hyviä tapoja ja maistelemaan terveellisiä ruokia. Viikonloppuisin hän vierailee lasten kotona hakemassa perheiltä hyviä ruoka- ja liikuntavinkkejä.

Haltioiden Saku Sammakko onkin sitten aivan Häijy-Heikin vastakohta. Sakua kutsutaan ystävien kesken ”Masterchef Sakuksi”, sillä se pitää niin kovasti ruuanlaitosta! Erityisesti hän pitää terveellisestä ja maukkaasta ruuasta. Saku Sammakko lähteekin perheiden luo vierailulle ja toivoo, että perheet kirjaisivat reissuvihkoon terveellisiä ruokaohjeita. Näiden ohjeiden mukaan Saku tykkää kokkailla ystävilleen ruokaa. Toinen sammakon mielenkiinnon kohde on luonto. Saku tykkääkin loikkia luonnossa erilaisia luonnonmateriaaleja keräillen. Näistä materiaaleista Saku askartelee Haltioiden lasten kanssa monenmoisia koristeita ja taideteoksia.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on esittelyvuorossa Taikureiden Maija-panda. Maija on 6-vuotias kiltti ja ystävällinen panda, joka tykkää silittelystä. Maija tykkää kovasti myös kaikenlaisesta terveellisestä ruuasta ja viihtyykin hyvin Saku Sammakon patojen äärellä. Maija opettelee yhdessä Taikureiden lasten kanssa syömään terveellisesti ja liikkumaan ahkerasti. 

TaikaVekaran väki toivottaa kaikille oikein mukavaa joulun odotusta ja onnea vuoteen 2016!

Iloinen tervehdys VekaraPolusta!

Onpa aika mennyt vauhdilla. Vastahan oli kesä lopuillaan ja nautimme lämpimistä päivistä päiväkotimme pihamaalla, missä vihreä nurmikenttä ja pienoinen metsä kutsuivat Tampereen VekaraPolun lapsia iloisiin ulkoleikkeihin. Oli ihanaa hengittää luonnon läheisyyttä oman päiväkodin pihalla. Lapset tonkivat innoissaan maata ja seikkailivat pensaiden siimeksessä. Sittemmin maa on ollut jo useampaan kertaan kauniiden jääkiteiden peittämä, jään huurtama liukumäki on antanut vauhtia luisuun ja lämpimille vaatteille on ollut kovasti tarvetta. 

On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka upeita metsä- ja ranta-alueita päiväkotimme lähistöllä sijaitsee, ja aivan pienen kävelymatkan päässä! Päiväkotimme liikunta-, luonto- ja seikkailukasvatus näkyykin muun muassa ahkerana retkeilynä lähimaastossa. Kaikki VekaraPolun lapsiryhmät ovat käyneet säännöllisesti retkillä hämmästelemässä metsän ääniä ja värejä, veden välkettä ja luonnon tarjoamia upeita leikkimahdollisuuksia. Olemme bonganneet retkillämme myös erilaisia eläimiä kuten vikkeliä oravia ja vaakuttavia sorsia.

Syksyyn on mahtunut varsin paljon juhlan tuntua, sillä päiväkodillamme on järjestetty useita erilaisia tapahtumia. Alkusyksystä Peikkoluolassa vietettiin pyjamaperjantaita, jolloin lapset saapuivat päiväkodille pyjamassa. Pyjamapäivänä lapset kokeilivat taitojaan temppuradalla ja sukelsivat herkuttelemaan eväitään ruokapöydistä rakennettuihin luoliin. 

Myöhemmin syksyllä Peikkoluola ja Usvalaakso viettivät yhdessä sadonkorjuujuhlaa. Päivän aikana korjattiin syksyn vihannes- ja hedelmäsatoa. Aamulla päiväkodille saapui ylpeitä sadonkorjaajia, jotka esittelivät innokkaasti tuomisiaan. Jokainen lapsista oli saanut halutessaan tuoda mukanaan yhden vihanneksen tai hedelmän, joista saatiin makoisa ja monipuolinen välipala. Yksi päivän tärkeimmistä kysymyksistä kuuluikin: ”Milloin pääsen maistamaan porkkanaani/omenaani/kaaliani?” Lasten tuomisten lisäksi päiväkodille oli varattu vihanneksia ja omenoita piirakkaa varten. Lapset pääsivät päivän aikana painamaan vihanneksilla maalauksia ja leipomaan omenapiirakkaa. Sadonkorjuu tuotti niin mittavasti satoa, että vihanneksia ja hedelmiä riitti vielä usealle seuraavallekin päivälle. Omat värikkäät tuomiset houkuttelivat myös maistamaan vieraampiakin makuja, jotka tavallisella lounashetkellä olisivat saattaneet jäädä lautasen reunalle.

Kestävän kehityksen hengessä VekaraPolun väki teki syksyllä roskalupauksen. Päiväkodillamme vieraili tuolloin roskakeiju, joka oli kuullut, että tahdomme kohdella luontoa arvostavasti. Samana päivänä lapset pääsivät myös harjoittelemaan roskien lajittelua, tekemään tilataidetta ja paistamaan makkaraa.

Lokakuun lopulla vietimme Vekaroiden 15-vuotisjuhlaa ulkoilutapahtuman merkeissä. Lapset pääsivät päiväkotipäivän päätteeksi kiertämään vanhempiensa kanssa erilaisia toimintapisteitä ulkona. Ohjelmassa oli muun muassa tikkupullien paistamista, lentävällä matolla laskemista, luonnon pienten ihmeiden tutkimista ja pallojen tarkkuusheittoa. Iltapäivällä VekaraPolun pihamaa täyttyikin iloisesta vanhempien ja lasten joukosta. Päivän jo pimetessä tikkupullanuotio iski kipinöitä vasten tummenevaa taivasta ja pienten suusta kuului muistutus: ”Haetaan minulle sitten se ilmapallo!”

Viime viikon alussa valtavat lumikinokset peittivät maan ja pääsimme riemulla lumileikkeihin. Kaksi päivää pulkkailimme ahkerasti ja möyrimme lumessa. Tunnelma oli hämmästyttävän taianomainen, sillä lunta oli tullut todella paljon lyhyessä ajassa. Loppuviikosta lapset totesivat ikkunasta katsoessaan, että melkein kaikki lumi oli sulanut pois. Eräs tyttö pohti, että sitten kun lunta tulee uudestaan, ehkei se sula enää koskaan pois. Toivotaan, että ainakin jouluksi saisimme taas valkean maan!

Iloisin terveisin,

VekaraPolun väki