Luonto- ja ympäristöpainotteisen, Limingassa sijaitsevan JekkuVekaran toiminta on siirtynyt pikku hiljaa enemmän ja enemmän ulos. Osa henkilökunnasta kävi keväällä Luonnossa kotonaan -koulutuksen, joka tuki entisestään ajatusta siitä, että ulkona voi toteuttaa lähes mitä vain päiväkodin arkeen kuuluvaa. Luonnossa kotonaan tunnusta ei päiväkodillamme ole tarkoitus ainakaan vielä hakea, mutta käytännön ideoita on jo nyt otettu käyttöön toiminnassamme.
”Luonnossa kotonaan on ulkoilmaelämää säällä kuin säällä, ympäri vuoden. Toiminnassa korostuvat leikki ja luonnossa liikkuminen, kiireetön yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Toiminnan perustana on näkemys leikkivästä ja liikkuvasta, ainutlaatuisesta lapsesta. Lapsen osallisuus ja kestävä elämäntapa ovat toimintaa ohjaavia arvoja ja näkyvät arjessa.” (Suomen latu/Luonnossa kotonaan)
Päiväkodissamme arvostetaan siis ulkoilmaelämää. Lähdemme ulos aamuisin sitä mukaan, kun lapset ovat syöneet aamupalansa. Lapset saavat leikkiä pihalla ensin vapaasti, jonka jälkeen ryhmitymme pienryhmiimme. Osa ryhmistä jatkaa leikkejä pihalla, toiset lähtevät retkelle lähiympäristöön. Päiväkodissamme jokainen ryhmä retkeilee vähintään kaksi kertaa viikossa, isoimmat kolme kertaa. Yksi retkipäivistä on eväsretkipäivä, muilla retkillä musisoidaan, jumpataan, leikitään, tehdään taidetta tai tutkaillaan luontoa. Vaikka aikuisella on takataskussaan aiheita retkille, lasten ideat ovat aina etusijalla. Jos lapsilla syntyy retkipaikalle saavuttua heti hyvä leikki, ei yhteistä toimintahetkeä pidetä välttämättä sillä kertaa ollenkaan. Usein edellisellä kerralla kesken jäänyt leikki jatkuukin seuraavalla retkikerralla.
Lapset merirosvoleikeissä läheisessä leikkipuistossa.
Mitä kaikkea siellä ulkona sitten voikaan tehdä? Olemme siirtäneet kaikki liikunta- ja musiikkihetket ulos. Ulkona myös maalailemme, liimaamme ja askartelemme. Saksien käyttö harjaantuu kuin itsestään, kun lapset leikkaavat heinänkorsia, maasta löytyviä lehtiä tai kukkia. Ulkona voi myös pujotella, niin helmiä nauhaan kuin vaikka pihlajanmarjoja neulalla lankaan. Metsämuskari on varsinkin pienten Vekaroiden suosikki. Metsästä löytyy mitä ihmeellisimpiä soittimia ja välillä on mukava hiljentyä kuulemaan metsän omaa lintuorkesteria. Jumppahetket sujuvat mukavasti metsässä, niityllä tai leikkipuistossa temppurataa tehden. Kuperkeikat ja kärrynpyörät sujuvat hienosti pehmeällä nurmikentällä, ulkona on myös sopivasti tilaa hippaleikeille, leikkivarjolle tai pallopeleille. Metsään lapset rakentelevat mielellään kiipeily- ja tasapainoiluratoja. Näin myös liikuntataidot kehittyvät ulkona kuin itsestään. Kävelymatkat retkipaikoille, puissa kiipeily, ojan yli hyppiminen, kannolla tasapainoilu, tukevat kaikki lapsen motoristen taitojen kehittymistä. Puhumattakaan talvisin lumivuorilla kiipeilystä, hiihtämisestä ja mäenlaskusta. Kuinka mukavaa liikunta voi ollakaan!
”Päiväkoti-ikäisillä lapsilla runsas ulkoilemisen määrä on yhteydessä runsaaseen fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin perustaitoihin. Motoristen taitojen oppimisen edellytykset paranevat, jos lapsilla on runsaasti mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin ulkona. Ulkona on tilaa leikkiä, juosta, hyppiä ja kiipeillä ja siellä on vähemmän liikkumisen rajoitteita. Metsämaastossa ja viheralueilla leikkiminen lisää fyysisen aktiivisuuden määrää. Vaihtelevat maastopinnat kehittävät myös luontevalla tavalla kehonhallintaa ja harjaannuttavat tasapainoa. Metsässä leikitään enemmän fyysisesti aktiivisia leikkejä, kuten rakenteluleikkejä sekä rooli- ja mielikuvitusleikkejä.” (Touhula Varhaiskasvatuksen liikuntasuunnitelma)
Saksilla leikkaamista voi harjoitella myös ulkona.
Pihalle saa rakenneltua monenlaisia temppuratoja!
Ulkona pelailemme myös lautapelejä viltin päällä, luemme kirjoja tai olemme lorupussia. Monet iltapäivät täyttyvätkin Uuno-pelistä, jossa peliporukka vaihtuu omaan tahtiin kuitenkin niin, että jokainen halukas pääsee mukaan pelaamaan. Toiselle viltille on tuotu sisältä rakennuspalikoita, joista eri-ikäiset lapset yhdessä tekevät hienoja torneja. Ulkona usein unohtuu, että mukana on lapsia kahdesta eri ryhmästä. Siellä pienet pääsevät helposti mukaan isompien leikkeihin ja ottavat heistä mallia oppiakseen uusia taitoja. Pöydän ääreen kokoontuu usein tyttöporukka piirtelemään tai askartelemaan. Kaikki nämä ovat asioita, joita ennen toteutimme sisällä. Nyt raitis ilma pitää mielen virkeänä eikä turhaa melua synny!
Luonnossa kotonaan -periaatteisiin kuuluu ulkoilla säällä kuin säällä. Siksi JekkuVekarassakaan ei jäädä sisälle sadekeleillä, vaan puetaan päälle säänmukaiset varusteet ja lähdetään hyppimään rapakoihin! Sadesäällä lapset keräävät vettä vesiränneistä, keittävät ämpärissä puuroa tai tekevät vedelle puroja hiekkaan. Syksyisin metsässä on mukava ”liimailla” lehtiä sadetakkiin ja kuunnella kuinka sade ropisee sadetakin huppuun. Päiväkodissamme ei myöskään ole pakkasrajaa, vaan teemme vähintään pienen happihyppelyn kirpsakaimmallakin pakkassäällä. Silloin on ihana etsiä kuurankukkia leikkimökin ikkunasta tai kokeilla saadaanko saippuakupla jäätymään kokonaisena. Lyhytkin ulkoilu piristää oloa kummasti!
Aloitimme keväällä myös ulkolounaat, jolloin yksi tai kaksi pienryhmää jää ulkoilun jälkeen vielä lounaalle pihamaalle. Aiemmin olemme syöneet välipaloja ulkona, mutta lounaan syöminen onnistuu ulkona yhtä hienosti! Pihassamme on kaksi pöytäryhmää, joiden ääreen lapset saavat istahtaa ruokailemaan. Ruoka maistuukin usein ulkona paljon paremmin! Ulkolounaat jäävät tauolle ilmojen kylmettyä, mutta jatkuvat sitten taas keväällä. Haaveissamme on, että saisimme pihalle laavun nuotiopaikkamme viereen. Sen suojissa lounaan voisi syödä joskus kylmemmälläkin ilmalla. Tai siellä voisi nukkua lämpimänä kesäpäivänä päiväunet. Se vasta seikkailu olisikin, toivottavasti haaveemme toteutuisi pian!
Antoisia ulkoiluhetkiä toivottaa,
Päiväkodin johtaja Tanja sekä muu JekkuVekaran väki
