LystiVekara Oulun Ritaharjussa on liikuntapainotteinen päiväkoti, jossa liikkuminen kuuluukin jokaiseen päivään. Liikkuminen näkyy päiväkodissa muun muassa asenteissa, sillä monia asioita tehdään aktiivisemmin ja kieltämisen sijaan mahdollistetaan lasten liikkuminen turvallisesti. Onneksi päiväkodin aikuisten ei tarvitse tyytyä vain ohjaajan rooliin tai liikuntaympäristön ja -välineiden tarjoajaksi, vaan hekin saavat leikkiä ja liikkua lasten mukana!
Päiväkodissa jokainen päivä on erilainen. Joskus ideat lähtevät yllättävään lentoon, ja usein lapset keksivät parhaat liikuntaleikit. Pienimpienkin vekaroiden keksintöjä kannattaa siis kuunnella herkällä korvalla. Kurkistetaanpa, mitä LystiVekaran liikkuvaan päivään saattaa esimerkiksi kuulua.
Kun saavun töihin ennen kahdeksaa, kaikkien ryhmien lapset ovat vielä yhdessä Kipittäjein tiloissa. Osa haukottelee makeasti, vanhemmille vilkutellaan ikkunasta ja etenkin pienimmät viihtyvät aamun ensimmäiset hetket tutun aikuisen sylissä. Isossa jumppasalissa on kuitenkin jo vilinää! Heti aamusta pari isompaa poikaa ovat haastaneet naapuriryhmän tädin jalkapallo-otteluun. Saliin nostettujen maalien välillä pujottelevat Messit ja Ronaldot sellaista vauhtia, että aikuinen saa pian kuoriutua villatakistaan. Poikien joukkue saa uusia jäseniä sitä mukaa, kun päiväkodille tulee lisää lapsia. Sääntöjä tulkitaan joustavasti ja vaikuttaa siltä, että lapset ovat voitolla. Maaleja ei tosin kovin tarkkaan lasketa. Tärkeintä on, että pelissä on hauskaa! Kellon lähestyessä kahdeksaa jalkapalloilijat saavat väistellä pienempiä palloilijoita ja pelialueelle karkaavia erikokoisia ja -näköisiä palloja. Sopu sijaa antaa, varsinkin kun kaikenkokoiset Vekarat touhuavat aamusta yhdessä. Toisina aamuina salissa pelataan sählyä, kun taas toisinaan lapset rakentavat jännittäviä esteratoja ja temppupaikkoja.
Kahdeksalta ryhmät siirtyvät omiin tiloihinsa aamupalalle. Pienten päässä väki on jo nälkäistä ja omalle paikalle pitäisi päästä pikimmiten puuroa lusikoimaan! Pienimpiä ohjataan tarvittaessa arjen liikuntahaasteissa. Omaan tuoliin voi kiivetä istumaan, kun sen osaa tehdä turvallisesti. Tavaroiden hakeminen ja ruokailuun liittyvien touhujen tekeminen ihan itse tarjoavat osallistumisen ja onnistumisen tunteita. Omien rajojen tunnistaminen on tärkeä liikkumisen taito.
Syönnin päälle on taas touhuaika. Viimeiset vielä ruokailevat, kun lapset aloittelevat päivän ”töitä” kukin vuorollaan. Joka ryhmässä jumppasali on suosikkipaikka, jossa aina keksitään touhua. Liikuntavälineitä vaihdellaan usein ryhmästä toiseen, joten tutuista tiloista saattaakin löytyä uusi suosikkijuttu! Pienten salissa pallolaatikko on taattu hitti. Palloja on pieniä ja isoja, pehmeitä ja pomppivia, kiiltäviä ja nyppypintaisia. Salissa alkaa kuhina, kun jokainen valitsee pallon tai useampia, seuraa vierittämistä, heittämistä, lajittelua, kuljetusta, potkimista, jahtaamista... ja ilon kiljahduksia! Aikuinen saa tässä vaiheessa ryömiä mukana. Pienten päässä aikuisen syliä tarvitaan toisinaan pienten pyllähdysten jälkeen: hali ja puhallus, ja taas mentiin. Erimielisyyksien ratkomista harjoitellaan myös liikkumisen ohella. Kenen käsissä leppäkerttupallo olikaan ensin?
Puolitoistavuotias pikkukaveri löytää kaapin uumenista hernepusseja. Kova yritys palkitaan ja koko sylillinen pusseja saadaan aikuiselle, näillä touhutaan nyt! Lapset heittelevät hernepusseja aikuiselle, sitten aikuinen heittää ja lapset nappaavat. Yksi kuljettaa hernepussia pään päällä ja kohta kokeillaankin millaisilla tavoilla hernepussia voi kuljettaa mukana. Tänään on pienillä vuorossa askartelua ja muutama lapsi kerrallaan saa kiivetä hetkeksi pöydän ääreen aikuisen kanssa taiteilemaan karhu nukkuu -leikistä tuttuja nalleja. Joka viikko on aamupäivällä myös ryhmien omat vuorot käyttää isoa jumppasalia. Pienille salissa on huimaavan kokoinen tila juosta hiukset hulmuten, tai vaikkapa pistää tanssiksi. Toisinaan aikuisen kanssa leikitään uusia jumppaleikkejä, tai mikä parasta, muistetaan taas vanha suosikkileikki. Pienimmät kun rakastavat toistoja lähes yhtä paljon kuin yllätyksiä!
Ulos lähdetään melkein joka säällä. Kun varustus on oikea, niin esimerkiksi sadesäällä on lystiä loikkia rapakoissa ja kaivella puroja hiekkalaatikkoon. Pienimmille vaihtuvat vuodenajat tuovat uutta haastetta liikkumiseen, kun vaatetus on syksyn mittaan paksumpaa ja lumi saadaan maahan. Päiväkodin pihassa pyörät vaihtuvat pulkkiin ja kiipeilytelineet lumivuoriin, mutta lapset liikkuvat luonnostaan joka päivä. Välillä on aikuisilla suunnitelma mille aletaan, mutta yhtä usein lapset kutsuvat aikuisia piilosille tai juoksuleikkeihin. Hippaleikkejä on käytössä useita ja uusia keksitään harva se päivä. Perinneleikitkin ovat vielä voimissaan, sillä tervapataa, peiliä ja jäämiestä leikitään edelleen. Päiväkodin pihasta pääsee lisäksi puistoon, retkille ja kirjastoon. Pienimmätkin kävelevät voimiensa mukaan retkikohteisiin, rattaista kiinni pitäen.
Tänään pienillä on ohjelmassa retki parkkipaikan toiselle puolelle, päiväkodin aidattuun pikkumetsään. Mättäiden yli kiipeillessä ja risuja kuljettaessa kehittyvät niin tasapaino kuin kunto. Pikkumetsä on siitä erikoinen, että sinne ilmestyy aina jotain uutta ja jännää. Joulun alla tänne muutti ihan oikea tonttu ja välillä metsästä löytyy tehtäväpisteitä, kätkettyjä aarteita tai uusia asukkaita. Lapset riemastuvat, kun puunjuurten kolosta löytyy pieni nalle, ja kiireen vilkkaa riennetään kyykkimään joka puun juureen, josko muitakin uusia ystäviä löytyisi. Nallelle rakennetaan pesä, jossa jokainen saa auttaa asettamalla oman risun tai kepin rakennelmaan. Tarkkaa puuhaa!
Punaposkiset lapset palaavat päiväkotiin ja sisälle. Voimia riittää paluumatkalle, kun ollaankin Ryhmä Haun pelastajakoiria, laulun kanssa. Millaisilla tavoilla portilta voi tulla ovelle? Tänään ei kisaaminen innosta, mutta matka jatkuu hevosella laukka-askeleita mukaillen. Ruoka maistuisi taas, mutta menee hetki, kun ruoka laitetaan valmiiksi tarjolle. Kurkistetaanko jumppapussiin? ”Joooo!” Salamana ryhmä kerääntyy aikuisen ympärille. Pussista saa kukin vuorollaan ottaa kuvan, jota pohditaan: Mikä se on? Mitä se sanoo? Miten se liikkuu? Osaatko pomppia kuin kengurut? Miten korkealle kirahvi kurkottaa? Miten sammakko uisi lattialla? Kohta onkin jo pöydissä valmista ja pöytiin päin lähdetään tällä kertaa karhunkäyntiä. Taas kiivetään tuoleihin ja kylläpä ruoka maistuu! Ruuan jälkeen rauhoitutaan hetki kirjan kanssa, kun aivan pienimmät ovat jo unessa. Kirjasta löytyykin liikkeitä, joita on kokeiltava. Miten possu kurkottaa kohti ilmapalloa? Kuinka suuri on suurin pallo? Unimusiikki soi hiljaa, kun viimeisetkin silitellään uneen.
Päivälevon aikana aikuisilla on vuorollaan mahdollisuus jutella työhyvinvointiin liittyvistä asioista Figure Groupin asiantuntijan kanssa. Työntekijöillä on ollut mahdollisuus testauttaa oma kuntotaso ja välillä arvioidaan, miten ohjeiden noudattaminen on sujunut. Jotta aikuiset pysyisivät liikkuvassa arjessa mukana, työhyvinvointia tuodaan jokaiseen päivään. Esimerkiksi liikkuvuutta voidaan huoltaa venyttelemällä lihaksia leikin varjolla samalla kun touhutaan lattialla lasten kanssa.
Uniset lapset kömpivät nukkarista yksitellen, mieluiten aikuisen syliin heräilemään. Ja pian taas syödään! Välipalan jälkeen pienten porukka siirtyy taas oman pienen jumppasalin puolelle. Saliin on rakennettu temppurata, joka haastaa erityisesti tasapainoa. Penkin päällä mennään kävellen tai kontaten, kuljetaan vihreää ”käärmeen selkää” värikkäiden astinkivien päältä ja lattialla luikertelevaa köyttä pitkin. Ja sama uudestaan! Kovin pitkään ei yhteen asiaan jakseta keskittyä, ja kohta puhumista vielä harjoitteleva pikkukaveri esittelee ratin kääntelyä suurin elein. Autolaulu? ”Jooo!” Lauletaan muutamia lauluja, ja yllättäen tuttu Karhu nukkuu -laululeikki onkin suosittu. Karhulauma juokseekin säkkituolipesästä uudestaan, uudestaan ja uudestaan.
On viimein aika siirtyä vessan kautta yhteen päivän haastavimmista motorisista harjoituksista - pukeutumaan. Onnistumisen ilo on käsin kosketeltavissa, kun aiemmin niin konstikas fleece-puku sujahtaakin tänään päälle. Ulkona ollaan juuri sopivasti, kun iltapäivän ohjattu touhutuokio alkaa. Kentälle saavat tulla leikkimään ja liikkumaan kaikki halukkaat ja liikuntatuokion vetovastuu kiertää eri ryhmien aikuisilla. Kunhan luistelujää saadaan kuntoon, iltapäivätouhuja ideoidaan vielä enemmän lähimetsään ja muualle pihan tuntumaan. Pikkuhiljaa lapsia haetaan kotiin, mutta vielä on näytettävä päivän uudet taidot. ”Kato kato äiti, näin se karhu kulkee!”
Liikunnallisin terveisin,
Anni ja koko LystiVekaran poppoo
