25. helmikuuta 2016

Mediakasvatusta päiväkodissa


Espooseen Saunalahteen elokuussa avautuva VekaraLahti tulee olemaan media- ja kulttuurikasvatukseen painottunut päiväkoti. Kulttuurikasvatus voi olla monelle jo tutumpi juttu, mutta mitä ehkä hieman vieraampi mediakasvatus pitää sisällään, ja miksi mediataitojen opettaminen lapsille on nykypäivänä tärkeää? 

Helmikuun toisella viikolla vietettiin jälleen mediataitoviikkoa, jonka tarkoituksena on kehittää lasten ja nuorten mediataitoja sekä parantaa aikuisten valmiuksia mediakasvatukseen. Tänä vuonna keskityttiin Parempi netti virtaa meistä -teemaan, jonka tarkoituksena oli muistuttaa internetin ja muun digitaalisen median tuomista mahdollisuuksista ja vastuista. Mediataitoviikon aikana esimerkiksi koulut ja kirjastot voivat käsitellä mediaa ja sen eri aiheita muun muassa erilaisten tempausten ja aktiviteettien kautta. 

Kuinka tärkeitä mediataidot sitten ovat etenkin varhaiskasvatusiässä oleville lapsille? 

Nopeasti digitalisoituvassa maailmassa myös pienet lapset ovat yhä useammin tekemisissä eri median muotojen kanssa ja mediataidoista onkin tullut keskeinen osa niin lasten, nuorten kuin myös aikuisten elämää. Jo alle kouluikäisen turvallinen tutustuttaminen mediaan ja sen eri muotoihin parantaakin lasten valmiuksia omaehtoiseen median käyttämiseen ja tutkimiseen myöhemmällä iällä. Myös jo alle kolmevuotiaat ottavat mallia vanhempiensa mediankäytöstä ja siitä, kuinka mediasisältöjä arvioidaan.


Esimerkiksi elokuvien ja tv-ohjelmien kovat äänet ja nopea liike voivat toimia ärsykkeinä lapselle. Ärsykkeen seurauksena lapsi voi säikähtää, jolloin aikuisen syli on tarpeen. Päiväkodissa mediakasvatusta toteutetaankin turvallisesti yhdessä aikuisen kanssa lapselle ominaisten toimintatapojen kautta. Kuvat, sadut ja erilaiset äänet toimivat mediakasvatuksen apuvälineinä jo aivan pienestä pitäen. Tärkeää mediakasvatuksessa on myös lasten oma tekeminen, eli lapsen annetaan itse tutkia ja toteuttaa eri median muotoja.

Kuinka mediakasvatusta voidaan sitten päiväkodissa oikein toteuttaa? 

Myös Vekaroilla päiväkodit osallistuivat mediataitoviikon innoittamana tutkimaan ja erityisesti toteuttamaan mediaa eri muodoissa. Kempeleen TouhuVekarassa tutustuttiin tabletin käyttöön ja internetistä etsittiin tietoa kirjojen hakupalvelusta. Median maailmaan sukellettiin myös kuvaamalla lelupäivänä tuotuja leluja. Esikoululaiset veivät mediataitojen harjoittelut vielä hieman pidemmälle haastattelemalla muita lapsia heidän tuomistaan leluista. Vastaukset kuvineen koottiin päiväkodin seinälle mukavaksi muistoksi.

Tiedon etsimistä kirjojen hakupalvelusta ennen kirjastolle lähtöä.

Mieleiset kirjat löytyivät helposti kirjaston hyllyltä omalta paikaltaan.

Toimittaja työssään.

Limingan VekaraKulmassa tutkittiin lehden tekemistä, mainoksia sekä sitä, millainen mediasisältö soveltuu lapsille. Oman lehden tekeminen vahvistaa lasten keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja on oiva tapa harjoitella sosiaalisia taitoja. Vintiöiden ryhmässä syntyi projektin myötä oma kahdeksansivuinen VekaraKulma-lehti, kun taas Vekkuleiden ryhmän seinää pääsi koristamaan seinälehden muodossa julkaistu Laiskiaispulla-lehti.

VekaraKulma-lehti sisältää oikean lehden tavoin muun muassa pääkirjoituksen, uutisia, urheilua ja säätiedotuksen. Katso lehti kokonaisuudessaan tästä.

Oulun PikkuVekaran esikoululaiset puolestaan pohtivat ja harjoittelivat internetin käyttöä ja etsivät tietoa kemialliset reaktiot –projektiinsa.


Päiväkodissa mediakasvatus lähtee siis pienistä, yhteisistä teoista lasten itse toteuttamana tuvallisesti aikuisen kanssa. Median käyttöä voidaankin harjoitella vähän kerrallaan niin päiväkodissa kuin kotona, kuitenkin selkeät säännöt asettaen.

Erinomaisia hetkiä median parissa! 

22. helmikuuta 2016

Saisinko milkkiä pliis!?


Raahen VilliVekarassa on jo pidemmän aikaa puhuttu eri maan kieltä, nimittäin englantia.

Nykypäivänä lapset törmäävät englanninkieleen monessa eri paikassa sillä tietokone, pelit, musiikki, satuhahmot ja televisio ovat tulvillaan vieraskielisiä sanoja. Nämä sanat heräävät eloon leikeissä, lasten omaksuessa vieraskielisiä sanoja ymmärtämättä, että sehän on esimerkiksi englantia! Päiväkodissa Vihaiset linnut, eli Angry birds osattiin sanoa englanniksi ja ystävähän on friend, kiitos Lego friendsien.

Uuden kielen oppiminen tulisi olla mukavaa ja innostavaa, sillä näin madalletaan kynnystä oppia sekä käyttää vierasta kieltä arjessa. Englannin opetus alkaa kouluissa vasta kolmannella luokalla, ja jo päiväkoti-ikäisten lasten kanssa onkin otollista opetella leikinomaisesti vieraita kieliä, koska lapset ovat innokkaita ja herkkiä oppimaan uutta. Tärkeintä ei ole, että onko sana kieliopillisesti oikein tai miten lapsi sanan lausuu, kunhan vain rohkaistutaan käyttämään uusia ja vieraita sanoja!

Muistamme kuitenkin, että tärkeintä on ensin opetella oma äidinkieli. Vasta sitten opettelemme omaan tahtiin uutta kieltä.

VilliVekaran lapset ovat kertoneet käyttäneensä englantia esimerkiksi matkustaessaan ulkomailla. 

”Minä tilasin jäätelöä ihan itse. Sanoin pink icecream, strawberry please!” ja olipa joku eskarilaisista osannut neuvoa isosiskoa englannin läksyissä, huikaten sohvalta hyvän sarjakuvan lomasta, että lihapulla on ”meetbool”, kun sisko oli asiaa pohtinut.

Englanti on ollut osana päiväkodin arkea ihan päivittäisissä asioissa, kuten esimerkiksi hyvää huomenta toivotettaessa ja kotiin lähtiessä. Good morning ja Bye bye sujuu jo melkein kaikilta lapsilta oikein hienosti. 


Tänä vuonna Vilkkailla on kaksi pienryhmää; eskarit ovat vihreitä kaloja ja 4-5 -vuotiaat ovat keltaisia kettuja. Ryhmien nimet on mietitty yhdessä ja lapset halusivat oppia ryhmänsä nimen myös englanniksi.



Viikonpäivät opettelimme mukavan laulun ansiosta ja nimesimme ne myös aamupiiripaikalle.

"Monday, tuesday, wednesday, thursday,
friday, saturday, sunday too.
One, two, three, four, five, six, seven,
each day different, everyday new."

What day is it today? kysymme aamupiirillä ja lapset osaavat vastata, ”Today is Monday!” 


Olemme yhdistäneet kielen ja kulttuurin myös tapakulttuuriin. Viime keväänä pidimme englantilaisen teehetken ja aina kun pidämme “enkkutuokion”, aloitamme laululla, jossa kätellään kohteliaasti kaveria ja toivotetaan hyvää päivää eli ”Good day, good day to you…” Englantilaisethan ovat tunnetusti kohteliaita ja käytöstavat ovat heillä hallussa.

Vietämme päiväkodissa myös teemaviikkoja, ja erilaisissa projektityöskentelyissä onkin otollista ottaa uusia sanoja käyttöön. Esimerkiksi avaruusviikolla mietimme avaruusaiheisia sanoja englanniksi ja ystävänpäivänä opettelimme värejä sydänleikin muodossa.

”Close your eyes! What´s missing? Yellow heart is missing!”



Iloisia hetkiä kielten parissa toivottaa,
VilliVekaran poppoo

16. helmikuuta 2016

Musiikki osana päiväkodin arkea

Meillä Oulun TähtiVekarassa ollaan sitä mieltä, että kaikenlainen musisoiminen on mukavaa! Musisointi näkyy myös paljon päiväkodin arjessa.

Vuoden alussa saimme ryhmiin uusia lelusoittimia, kuten kitaroita ja koskettimia. Lastenhoitajamme Maarit virkkasi lasten käyttöön kädet sauhuten myös mikrofoneja. Olemmekin iloksemme huomanneet, kuinka musiikki on alkanut elämään uudella tavalla lasten leikeissä ja tekemisissä. Olemme saaneet nauttia muun muassa spontaaneista lasten järjestämistä konserteista ja laulukilpailuista. Kurreilla 3-4 -vuotiaat lapset ovat seisoneet eteisen pitkillä penkeillä leikkien sen olevan esiintymislava, ja rämpyttäneet vimmatusti kitaroitaan mikrofonit käsissään. Kurrejen naapurit, pikkuiset Ketut, ovat pian saapuneet yleisöksi ihmettelemään, että mistä moinen laulu oikein raikaa. Kurrejen suosikkibiisejä ovat olleet Fröbelin palikoiden Sutsisatsi ja Huugiguugi, Juha Tapion Mä tykkään susta niin että halkeen, Haloo Helsingin Beibi ja Antti Tuiskun Sata salamaa. Mutta ehdoton suosikki, jo kolmatta vuotta, on Robinin Boom Kah! 


Myös Kettujen ryhmässä laulut ja leikit ovat osa päivittäisiä puuhia. Tämän vuoden suosikkilauluja ovat olleet ikivihreät I-ha-haa, Hämä-hämä-häkki, Pienet sammakot sekä Karhunpoika sairastaa -leikki. Pienet sammakot -laulussa tunnetusti lauletaan, ettei sammakolla ole korvia. Erään lapsen mielestä myöskään aikuisilla ei aina ole korvia, sillä eräänä aamuna aikuinen ei heti kuullut ja vastannut lapsen tervehdykseen, jolloin lapsi lauloi puurolautasen äärestä, että ”ei korvia, ei korvia”. 

4-5 -vuotiailla Sulkaturkeilla muskarissa musisoidaan viikoittain. Tämän hetken suursuosikki on Jänöpupu ja pakkanen -laulu. Sulkaturkit ovat innostuneet myös laulupiirtämisestä!

”Pyöritän, pyöritän, lumipallon pyöritän. 
Pyöritän, pyöritän, toisen kas noin. 
Pyöritän, pyöritän, kolmannenkin pyöritän, 
lumesta kädetkin loin.” 
-Minna Lappalainen 


Sulkaturkit ovat ottaneet mallia eskareista, ja viime aikoina The Voice of Finland -kilpailu onkin ollut tuttu leikki ryhmässä. Laulukilpailusta on tullut eskareiden, eli Mesitassujen, hittileikki. Lapsille onkin erityisen tärkeää, kuka saa olla mikäkin tuomari. 

”Hei ootko sä Tarja?” 
”Eiku tuo nalle vois olla..”
”Hei mää voin olla Tarja Halonen!”
”No höh! Ei se oo Halonen ku Turunen!”

Maikkeli on yksi lasten suosikkituomareista, samoin Retraama. Esityssuosikki on Sata Salamaa, jota jokainen esittää vuorollaan. Hyvänä kakkosena tulee laulu Voitolla yöhön.

”Sieltä hän iskee laulua kuin salamaa kirkkaalta taivaalta, ja äänessäkin on potentiaalia. Tule minun tiimiini!!” huutaa Maikkeli. Suuria tunteita ja tuuletusta on siis nähtävissä.


Helmikuun alussa koko päiväkoti teki retken Pohjankartanolle Pinokkio-musiikkisatua katsomaan. Nousimme linja-autoon jo heti aamusta, ja se olikin jännittävä kokemus usealle pikku tähtivekaralaiselle. Linja-auton ikkunasta pikkuiset Ketut olivat bonganneet muun muassa traktorin ja autoja. Retken jälkeen päiväkodilla laulettiinkin varo-varo-vasti ajavasta autosta ja auton torvesta, joka töötötti tööt tööt tööt! Ketut kertoivat, että musiikkiesityksessä oli kivaa ja lavalla oli nähty niin pupu, kettu, kissa kuin koira. Ja tietysti pitkänenäinen poika! Eskareista parasta oli, kun sirkka teki temppuja ja Pinokkion nenä kasvoi.

Musisoivin terveisin,
TähtiVekaran väki

11. helmikuuta 2016

Kuinka rakennetaan jäätalo?

Limingan VekaraKulmassa itse rakennettu jäätalo koristaa päiväkodin pihaa ja tuo iloa lapsille. Jäätalon suunnittelussa voi käyttää mielikuvitusta talon muodon suhteen, mutta rakennusprosessi on sama talon tyypistä riippumatta. Miten jäätalo sitten rakennetaan? Annetaan VekaraKulman väen kertoa!


Maitopurkkeja jäätalon rakentamiseen tarvitaan noin 500. Meidän 40 lapsen päiväkodissa alamme kerätä hyvin huuhdeltuja purkkeja jo marraskuun alusta. Purkkeja ei missään tapauksessa saa pusertaa littaan, mutta kaula on syytä aukaista kokonaan auki jo tässä vaiheessa.

Tammikuun suunnittelupäivän lopuksi me aikuiset täytimme kaikki purkit vedellä pihalle jäätymään. Kannattaa huomata, että purkeille pitää jättää pieni väli, jotta ne pääsevät kunnolla jäätymään. Purkki on jäätynyt kauttaaltaan, kun kartonki on ratkennut. Muutoin purkki saattaa osoittautua jääpulloksi, joka kastelee vaatteet ikävästi.

Lapset vetävät pulkilla jäiset purkit revintäpaikalle, jossa isoon saaviin revitään kartongit. Tämän jälkeen ”jäätiilet” vedetään rakennuspaikalle. Käytäntö on opettanut, että kartonki repeää parhaiten vastapäivään kiertämällä. Repimisessä voivat auttaa myös lapset, joskin usein viimeistely jää aikuisille. Kartonki käy edelleen ihan hyvin kierrätettäväksi.



Tämänkertainen jäätalomme on erään lapsen suunnitelma muumitaloa mukaillen. Talon rakentamiseen tarvitaan pakkaspäivä, vettä kastelukannuun ja muutama pulkallinen puhdasta pulverilunta. Epäpuhtaudet ”muurauslumessa” kostautuvat keväämmällä.

Seuraava on varmaankin aikuisen hommaa, mutta lapset auttavat mielellään ojentamalla tiiliä ja hakemalla pulverilunta. Jäätalon rakennus aloitetaan asettelemalla ensimmäinen jääkerros maahan. Seinänalun päälle lisätään pulverilunta ja uusi seinäkerros rakennetaan varovasti lumen varaan. Tämän jälkeen kastellaan seinää ja lumetetaan nopeasti jäätiilien raot. Seuraavaksi lumi kostutetaan uudelleen, uusi lumi kasataan seinän päälle, asetetaan uusi kerros jäätiiliä ja niin edelleen. Kerrallaan kannattaa tehdä noin metrin pätkä, mutta jatkaa voi saman tien. Aluksi seinä on arka tönäisyille, mutta kestää parin tunnin päästä vaikka kiipeillä, pakkasesta riippuen.


Jos talolle halutaan tehdä katto, aletaan jäätiiliä asettaa seinän päälle poikittain samalla tavoin lumella muuraten. Kun yksi kerros on jäätynyt, asetellaan seuraava vaakatiilirivi edellisen päälle aina sisemmäksi ja sisemmäksi, kunnes ajan kanssa katto kohoaa ja sulkeutuu. Ikkunoita ei tarvita, sillä valo jäätaloon tulee läpi sen seinistä. Ja juuri siinä onkin talon viehätys!

Turvallisuussyistä talo kannattaa olla suljettuna nollakeleillä. Jäätalon kuntoa tulee muutenkin tarkkailla, ja jossain vaiheessa katolliselle talolle on tehtävä juhlallinen kevätriitti, jäätalon romautus.

Talvisin terveisin,
VekaraKulman väki

1. helmikuuta 2016

Iloisesti liikkuen aamusta iltaan

LystiVekara Oulun Ritaharjussa on liikuntapainotteinen päiväkoti, jossa liikkuminen kuuluukin jokaiseen päivään. Liikkuminen näkyy päiväkodissa muun muassa asenteissa, sillä monia asioita tehdään aktiivisemmin ja kieltämisen sijaan mahdollistetaan lasten liikkuminen turvallisesti. Onneksi päiväkodin aikuisten ei tarvitse tyytyä vain ohjaajan rooliin tai liikuntaympäristön ja -välineiden tarjoajaksi, vaan hekin saavat leikkiä ja liikkua lasten mukana!

Päiväkodissa jokainen päivä on erilainen. Joskus ideat lähtevät yllättävään lentoon, ja usein lapset keksivät parhaat liikuntaleikit. Pienimpienkin vekaroiden keksintöjä kannattaa siis kuunnella herkällä korvalla. Kurkistetaanpa, mitä LystiVekaran liikkuvaan päivään saattaa esimerkiksi kuulua.


Kun saavun töihin ennen kahdeksaa, kaikkien ryhmien lapset ovat vielä yhdessä Kipittäjein tiloissa. Osa haukottelee makeasti, vanhemmille vilkutellaan ikkunasta ja etenkin pienimmät viihtyvät aamun ensimmäiset hetket tutun aikuisen sylissä. Isossa jumppasalissa on kuitenkin jo vilinää! Heti aamusta pari isompaa poikaa ovat haastaneet naapuriryhmän tädin jalkapallo-otteluun. Saliin nostettujen maalien välillä pujottelevat Messit ja Ronaldot sellaista vauhtia, että aikuinen saa pian kuoriutua villatakistaan. Poikien joukkue saa uusia jäseniä sitä mukaa, kun päiväkodille tulee lisää lapsia. Sääntöjä tulkitaan joustavasti ja vaikuttaa siltä, että lapset ovat voitolla. Maaleja ei tosin kovin tarkkaan lasketa. Tärkeintä on, että pelissä on hauskaa! Kellon lähestyessä kahdeksaa jalkapalloilijat saavat väistellä pienempiä palloilijoita ja pelialueelle karkaavia erikokoisia ja -näköisiä palloja. Sopu sijaa antaa, varsinkin kun kaikenkokoiset Vekarat touhuavat aamusta yhdessä. Toisina aamuina salissa pelataan sählyä, kun taas toisinaan lapset rakentavat jännittäviä esteratoja ja temppupaikkoja.

Kahdeksalta ryhmät siirtyvät omiin tiloihinsa aamupalalle. Pienten päässä väki on jo nälkäistä ja omalle paikalle pitäisi päästä pikimmiten puuroa lusikoimaan! Pienimpiä ohjataan tarvittaessa arjen liikuntahaasteissa. Omaan tuoliin voi kiivetä istumaan, kun sen osaa tehdä turvallisesti. Tavaroiden hakeminen ja ruokailuun liittyvien touhujen tekeminen ihan itse tarjoavat osallistumisen ja onnistumisen tunteita. Omien rajojen tunnistaminen on tärkeä liikkumisen taito.


Syönnin päälle on taas touhuaika. Viimeiset vielä ruokailevat, kun lapset aloittelevat päivän ”töitä” kukin vuorollaan. Joka ryhmässä jumppasali on suosikkipaikka, jossa aina keksitään touhua. Liikuntavälineitä vaihdellaan usein ryhmästä toiseen, joten tutuista tiloista saattaakin löytyä uusi suosikkijuttu! Pienten salissa pallolaatikko on taattu hitti. Palloja on pieniä ja isoja, pehmeitä ja pomppivia, kiiltäviä ja nyppypintaisia. Salissa alkaa kuhina, kun jokainen valitsee pallon tai useampia, seuraa vierittämistä, heittämistä, lajittelua, kuljetusta, potkimista, jahtaamista... ja ilon kiljahduksia! Aikuinen saa tässä vaiheessa ryömiä mukana. Pienten päässä aikuisen syliä tarvitaan toisinaan pienten pyllähdysten jälkeen: hali ja puhallus, ja taas mentiin. Erimielisyyksien ratkomista harjoitellaan myös liikkumisen ohella. Kenen käsissä leppäkerttupallo olikaan ensin?

Puolitoistavuotias pikkukaveri löytää kaapin uumenista hernepusseja. Kova yritys palkitaan ja koko sylillinen pusseja saadaan aikuiselle, näillä touhutaan nyt! Lapset heittelevät hernepusseja aikuiselle, sitten aikuinen heittää ja lapset nappaavat. Yksi kuljettaa hernepussia pään päällä ja kohta kokeillaankin millaisilla tavoilla hernepussia voi kuljettaa mukana. Tänään on pienillä vuorossa askartelua ja muutama lapsi kerrallaan saa kiivetä hetkeksi pöydän ääreen aikuisen kanssa taiteilemaan karhu nukkuu -leikistä tuttuja nalleja. Joka viikko on aamupäivällä myös ryhmien omat vuorot käyttää isoa jumppasalia. Pienille salissa on huimaavan kokoinen tila juosta hiukset hulmuten, tai vaikkapa pistää tanssiksi. Toisinaan aikuisen kanssa leikitään uusia jumppaleikkejä, tai mikä parasta, muistetaan taas vanha suosikkileikki. Pienimmät kun rakastavat toistoja lähes yhtä paljon kuin yllätyksiä!


Ulos lähdetään melkein joka säällä. Kun varustus on oikea, niin esimerkiksi sadesäällä on lystiä loikkia rapakoissa ja kaivella puroja hiekkalaatikkoon. Pienimmille vaihtuvat vuodenajat tuovat uutta haastetta liikkumiseen, kun vaatetus on syksyn mittaan paksumpaa ja lumi saadaan maahan. Päiväkodin pihassa pyörät vaihtuvat pulkkiin ja kiipeilytelineet lumivuoriin, mutta lapset liikkuvat luonnostaan joka päivä. Välillä on aikuisilla suunnitelma mille aletaan, mutta yhtä usein lapset kutsuvat aikuisia piilosille tai juoksuleikkeihin. Hippaleikkejä on käytössä useita ja uusia keksitään harva se päivä. Perinneleikitkin ovat vielä voimissaan, sillä tervapataa, peiliä ja jäämiestä leikitään edelleen. Päiväkodin pihasta pääsee lisäksi puistoon, retkille ja kirjastoon. Pienimmätkin kävelevät voimiensa mukaan retkikohteisiin, rattaista kiinni pitäen. 

Tänään pienillä on ohjelmassa retki parkkipaikan toiselle puolelle, päiväkodin aidattuun pikkumetsään. Mättäiden yli kiipeillessä ja risuja kuljettaessa kehittyvät niin tasapaino kuin kunto. Pikkumetsä on siitä erikoinen, että sinne ilmestyy aina jotain uutta ja jännää. Joulun alla tänne muutti ihan oikea tonttu ja välillä metsästä löytyy tehtäväpisteitä, kätkettyjä aarteita tai uusia asukkaita. Lapset riemastuvat, kun puunjuurten kolosta löytyy pieni nalle, ja kiireen vilkkaa riennetään kyykkimään joka puun juureen, josko muitakin uusia ystäviä löytyisi. Nallelle rakennetaan pesä, jossa jokainen saa auttaa asettamalla oman risun tai kepin rakennelmaan. Tarkkaa puuhaa! 


Punaposkiset lapset palaavat päiväkotiin ja sisälle. Voimia riittää paluumatkalle, kun ollaankin Ryhmä Haun pelastajakoiria, laulun kanssa. Millaisilla tavoilla portilta voi tulla ovelle? Tänään ei kisaaminen innosta, mutta matka jatkuu hevosella laukka-askeleita mukaillen. Ruoka maistuisi taas, mutta menee hetki, kun ruoka laitetaan valmiiksi tarjolle. Kurkistetaanko jumppapussiin? ”Joooo!” Salamana ryhmä kerääntyy aikuisen ympärille. Pussista saa kukin vuorollaan ottaa kuvan, jota pohditaan: Mikä se on? Mitä se sanoo? Miten se liikkuu? Osaatko pomppia kuin kengurut? Miten korkealle kirahvi kurkottaa? Miten sammakko uisi lattialla? Kohta onkin jo pöydissä valmista ja pöytiin päin lähdetään tällä kertaa karhunkäyntiä. Taas kiivetään tuoleihin ja kylläpä ruoka maistuu! Ruuan jälkeen rauhoitutaan hetki kirjan kanssa, kun aivan pienimmät ovat jo unessa. Kirjasta löytyykin liikkeitä, joita on kokeiltava. Miten possu kurkottaa kohti ilmapalloa? Kuinka suuri on suurin pallo? Unimusiikki soi hiljaa, kun viimeisetkin silitellään uneen. 

Päivälevon aikana aikuisilla on vuorollaan mahdollisuus jutella työhyvinvointiin liittyvistä asioista Figure Groupin asiantuntijan kanssa. Työntekijöillä on ollut mahdollisuus testauttaa oma kuntotaso ja välillä arvioidaan, miten ohjeiden noudattaminen on sujunut. Jotta aikuiset pysyisivät liikkuvassa arjessa mukana, työhyvinvointia tuodaan jokaiseen päivään. Esimerkiksi liikkuvuutta voidaan huoltaa venyttelemällä lihaksia leikin varjolla samalla kun touhutaan lattialla lasten kanssa. 


Uniset lapset kömpivät nukkarista yksitellen, mieluiten aikuisen syliin heräilemään. Ja pian taas syödään! Välipalan jälkeen pienten porukka siirtyy taas oman pienen jumppasalin puolelle. Saliin on rakennettu temppurata, joka haastaa erityisesti tasapainoa. Penkin päällä mennään kävellen tai kontaten, kuljetaan vihreää ”käärmeen selkää” värikkäiden astinkivien päältä ja lattialla luikertelevaa köyttä pitkin. Ja sama uudestaan! Kovin pitkään ei yhteen asiaan jakseta keskittyä, ja kohta puhumista vielä harjoitteleva pikkukaveri esittelee ratin kääntelyä suurin elein. Autolaulu? ”Jooo!” Lauletaan muutamia lauluja, ja yllättäen tuttu Karhu nukkuu -laululeikki onkin suosittu. Karhulauma juokseekin säkkituolipesästä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. 

On viimein aika siirtyä vessan kautta yhteen päivän haastavimmista motorisista harjoituksista - pukeutumaan. Onnistumisen ilo on käsin kosketeltavissa, kun aiemmin niin konstikas fleece-puku sujahtaakin tänään päälle. Ulkona ollaan juuri sopivasti, kun iltapäivän ohjattu touhutuokio alkaa. Kentälle saavat tulla leikkimään ja liikkumaan kaikki halukkaat ja liikuntatuokion vetovastuu kiertää eri ryhmien aikuisilla. Kunhan luistelujää saadaan kuntoon, iltapäivätouhuja ideoidaan vielä enemmän lähimetsään ja muualle pihan tuntumaan. Pikkuhiljaa lapsia haetaan kotiin, mutta vielä on näytettävä päivän uudet taidot. ”Kato kato äiti, näin se karhu kulkee!”

Liikunnallisin terveisin,
Anni ja koko LystiVekaran poppoo