Tärkeän ihmisen päivä

Oulun TähtiVekarassa vietettiin perjantaina 18.11 tärkeän ihmisen päivää. Päivän tarkoituksena oli, että lapsi sai tuoda itselleen tärkeän ihmisen mukaan päiväkotiin, esitellä omaa päiväkotiarkeaan sekä touhuta kivoja juttuja oman tärkeän ihmisensä kanssa. Ihminen pystyi olemaan ihan kuka vain, lapselle merkityksellinen henkilö kuten kummi, mummi, kaima tai isoisä.

Lasten kanssa pohdittiin yleisesti, että kenelle olemme tärkeitä. Jokainen on jollekin tärkeä. Kenelle sinä olet tärkeä? Mitä tarkoittaa tärkeä ihminen? 

Sulkaturkkien ryhmässä lapset pohtivat tärkeän ihmisen olevan muun muassa seuraavaa:

-”Se on mummu tai ukki”

-”Me kaikki”

-”Kaikilla on tärkeitä ihmisiä”

-”Että on tärkeä jollekin”

-”Äiti ja isä”

Sulkaturkkien ryhmässä vieraili monta hyvin tärkeää ihmistä. Aamu aloitettiin tarjoilulla ja ryhmätilojen esittelyillä. Hetken touhuilujen jälkeen lähdettiin pitämään aamupiiriä, jossa jokainen lapsi sai esitellä itsensä ja tärkeän ihmisensä. Aamupiirin jälkeen laulettiin yhdessä lauluja, kuten Mököpeikon pesäkolo, Rati Riti Ralla ja Joulupuu on rakennettu. Laulujen jälkeen sulkaturkit sulkivat soittorasiat ja saivat lähteä askartelemaan tärkeän ihmisen kanssa joulukortteja. Joulukorteista tulikin erittäin hienoja.

Mesitassujen ryhmässä pelailtiin lautapelejä sekä tutkittiin innostuneesti eskarikirjaa. Ryhmässä taiteiltiin myös norsu-askartelu, jossa oli lapsen ja tärkeän ihmisen kädet. 

Yhteinen aamupäivä päättyi piirissä lauluja laulaen.

Kurret-ryhmässä askarreltiin lintuja sekä ystävyysrannekoruja lapsen ja tärkeän ihmisen käsistä.

”Ei se, miltä me näytämme,

eikä se, mitä me aikaan saamme,

merkitse sen rinnalla mitään,

mitä me olemme toinen toisillemme.”

Tuntematon

Kettujen ryhmässä pienet kokeilivat satuhierontaa tärkeän ihmisen kanssa. Satuna oli Taikapuu ja lapset pitivätkin satuhieronnasta todella paljon. Tärkeät ihmiset piirsivät lapsen selkään tarinan lapsen nauttiessa rauhallisesta tunnelmasta, kosketuksen tuomasta voimasta sekä hyvänolon tunteesta.

”Minä pötköttelen tässä.

Istut selkääni piirtämässä ihan siinä vierelläni.

Sinä ystäväni.

Selkään piirrät Taikapuun, oksat pilviin ulottuu.

Siemenessä jutun juuri,

syntymässä satu suuri.

Taikapuu on janoinen, pilvet saapuvat auttaen.

Pisaroita putoaa, juuretkin saavat juotavaa.

Käden lämpö kertoo sen; laskeutuu juuri parvi lintujen iloisesti laulamaan,

kukin omalla oksallaan.

Lepään vain ja kuuntelen taikapuussa keinuen.

Hyvä on tässä näin lämmössä ja lähekkäin.”

Sirpa Sironen-Hänninen, Leppäkertun keinutuoli.

Lopuksi vaihdettiin vuoroja ja lapset saivat sivellä tärkeän ihmisen kasvoja siveltimellä. 

Aamupäivä päättyi ulkoiluhetkeen ja tärkeät ihmiset lähtivät päiväkodista hymyssä suin. Iloitaan elämämme tärkeistä ihmisistä ja ajatellaan lämmöllä yhteisiä hetkiä. Arvata saattaa, ettei tätä päivää unohdeta. Eikä niitä tärkeitä ihmisiä.

Sellainen oli tärkeän ihmisen päivä TähtiVekarassa.

Terveisin,

TähtiVekaran lapset ja aikuiset

Mediaterveiset VekaraLahdesta

Päiväkoti VekaraLahti avattiin elokuussa 2016 Espoon Saunalahteen. Media- ja kulttuurikasvatukseen profiloituneessa päiväkodissa toiminta aloitettiin syksyllä kahdessa lapsiryhmässä. Muutaman kuukauden toiminnan jälkeen päiväkodin arki on pikkuhiljaa muotoutunut toimivaksi kokonaisuudeksi. Aloittelevan päiväkodin tärkeimmiksi arvoiksi ovat nousseet hyvä perushoito, kiireetön päivärytmi ja lapsen yksilöllinen huomioiminen. Arjessa sylihetket, leikki ja lepo ovat arvokkaita rutiineja, jotka hyvin suunniteltu pienryhmätoiminta mahdollistaa jokaiselle lapselle tarpeen mukaan. Vekaroiden tapaan päiväkodissa korostetaan lasten omatoimisuutta. Lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa itse tapahtumien muotoutumiseen ja päivän kulkuun. Lasten leikkejä ja toimintaa havainnoimalla kasvattajat löytävät ne mielenkiinnon kohteet, joita lähdetään yhdessä viemään eteenpäin. 

Media- ja kulttuurikasvatus nivoutuu VekaraLahdessa osaksi päiväkodin normaalia toimintaa. Sitä toteutetaan pienten kanssa pienesti ja isompien kanssa isommin, lapsen ikä ja yksilöllinen kehitystaso huomioon ottaen. Mediakasvatus perustuu päiväkodissa suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen yhdessä tekemiseen ja kokemiseen. Päiväkodissa mediaan tutustutaan ensisijaisesti leikkien ja tarinoiden kautta. Tavoitteena on, että lapsi tottuu tuottamaan asioita yhdessä muiden kanssa sekä kokemaan ja nauttimaan erilaisista mediaesityksistä. Media- ja kulttuurikasvatus on tavallista arjessa elämistä, pieniä asioita ja arkisia tekoja: musiikin kuuntelua, kirjojen lukemista, lasten tarinoiden kirjaamista (sadutus), värityskuvien värittämistä, valokuvia ja loruttelua. 

Tämän kauden teemaksi valitsimme päiväkodissa ”sadut ja tarinat”. 1-2-vuotiaiden lasten ryhmässä teemaa on lähestytty Muumi-tarinoiden kautta. Pienryhmien nimet on valittu muumeista ja muumit seikkailevat lasten mukana muussakin toiminnassa. Perheiden valokuvat on laitettu esille jokaisen lapsen oman muumitalon seinälle, josta lapsi voi käydä niitä katsomassa päivän aikana. Muumilaulut soivat ryhmässä kutsuen lapsia tanssiin ja liikkumiseen. Pienten ryhmässä mediakasvatus on käytännössä kuvien tutkimista, musiikkiin eläytymistä ja eri mediavälineisiin tutustumista leikin kautta. 

Isompien (2,5-5-vuotiaat) ryhmässä on teemaa lähestytty tutustumalla Astrid Lindgrenin tarinoihin. Peppi Pitkätossu- ja Eemeli-tarinoiden kautta lapset ovat pohtineet hyviä käytöstapoja, oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan erottamista. Tähän liittyen ryhmässä on kerätty ”ilon helmiä” yhteiseen helminauhaan. Ilon helmien avulla ryhmän lapset harjoittelevat huomaamaan hyvät ja iloiset asiat arjessa. Ilon helmiä saa hetkistä, joissa huomaa hyvää mieltä itsessä tai toisissa. Myös kasvattajat pukevat sanoiksi päivän aikana tapahtuvia myönteisiä asioita. Ilon helmiä tuottavat asiat kirjataan vihkoon, minkä jälkeen lapsi saa valita mieleisensä helmen, jonka hän itse pujottaa yhteiseen helminauhaan. Yhteisistä ilon helmi -hetkistä on muodostunut odotettu osa päivän kulkua. Ikkunaan koristeeksi laitettu helminauha ihastuttaa lapsia päivittäin ja sitä esitellään ylpeänä vanhemmille. 

Ilon helmiä:

”Mä kysyin kaverilta, mikä hätänä, kun se itki.”

”Mä annoin tolle vihreen pyörän.” 

”Mä pidin äidille ovea auki.”

”Mä annoin pienille vauhtii keinussa.”

”Mä autoin mun veljeltä vetskarin kii.”

”Toi autto mua siivoomaan.”

Lapset kasvavat erilaisten mediavälineiden keskellä. Usein jo pienetkin lapset ovat taitavia laitteiden käyttäjiä. Media näkyy muutenkin lasten leikeissä päivittäin. Hämähäkkimiehet ja batmanit seikkailevat päiväkotiympäristössä sulassa sovussa yhdessä teinininjakilpikonnien kanssa. Tanssisaliin saapuu Elsa ja Anna sekä muut satujen tutut prinsessat Kapteeni Koukun saattelemana. Lasten mediakulttuuriin tutustumalla meidän aikuisten on mahdollista ymmärtää enemmän lasten leikkejä, heidän kieltään ja toiveitaan. Leikki on lapselle ominainen tapa toimia ja harjoitella tunteiden ilmaisua ja tulkintaa. Median avulla lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja harjoittelee omien tunteiden kokemista ja toisten tunteiden ymmärtämistä.

VekaraLahden päiväkodissa ryhmissä on käytössä tabletit, joihin on ladattu mm. erilaisia oppimispelejä lapsille. Oppimispelejä käytetään päiväkodissa niin opittujen taitojen vahvistamiseen kuin myös uusien asioiden opetteluun. VekaraLahden päiväkoti on yksi kymmenestä Touhula Varhaiskasvatus Oy:n pilottikohteista, joissa otetaan käyttöön englannin kielen kielikylpy digitaalisen palvelun avulla. Touhula Varhaiskasvatus Oy ja Moomin Language School ovat aloittaneet yhteistyön, jonka myötä digitaalinen Moomin Language School -palvelu tulee osaksi päiväkotilasten arkea. Digitaalisuutta ja perinteistä varhaiskasvatusta hyödyntävä digitaalinen kielikylpy yhdistää leikin ja oppimisen. Palveluun kuuluu digitaalinen oppimisympäristö sekä pelissä opittuja asioita syventävä leikkituokio, jonka päiväkodin kasvattaja ohjaa lapsille. Perusideana on, että lapset oppivat englantia yhdessä ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Palvelun käyttöönotto on vasta aluillaan, mutta innostuneina olemme sitä testaamassa. Käyttökokemuksia tästä palvelusta kerromme myöhemmin.

VekaraLahdessa mediakasvatus keskittyy siis laitteiden käyttämisen lisäksi kehittämään lapsen taitoja median välittämien viestien ymmärtämiseen tekemisen ja itse luomisen kautta. Mediakasvatuksella pyritään lisäämään lasten medialukutaitoa eli tietoa, kykyä, ymmärrystä ja osaamista median kriittiseen tulkintaan, omaan luovaan tuottamiseen ja itseilmaisuun. Lapsella on luonnostaan kyky havainnoida ympäristöään ja esittää siitä kysymyksiä. Tämä lapselle luontainen tapa toimia voidaan nähdä kriittisen medialukutaidon alkeina, jota on tärkeää tukea pienestä alkaen. Sadun ja toden erottaminen on helpompaa, kun on itse saanut olla luomassa omaa tarinaa, joka on näytelty tai tehty alusta loppuun tietokoneella animaationa.

Metsäretki 4-vuotiaan lapsen kuvaamana. VekaraLahdessa lapset saavat itse toimia valokuvaajina ja ottaa valokuvia digikameralla. Kuvia myös katsellaan yhdessä paljon. Lasten ottamien kuvien tarkastelu yhdessä harjaannuttaa kuvallisten viestien tulkintataitoja. Samalla tulee harjoitelluksi tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitoja.

Tieto- ja viestintätekniikka sekä mediakasvatus tuovat päiväkodin toimintaan lisää mahdollisuuksia kuten äänet ja liikkuvat kuvat. Ei jätetä näitä mahdollisuuksia käyttämättä!

Rauhaisaa joulun odotusta toivottaa,

Päiväkodin johtaja Sari sekä koko VekaraLahden väki

Lähde:

Kerhokeskus - koulutyön tuki ry ja Opetushallitus: Mediakasvatus esi- ja alkuopetuksessa (2009)

Ilo kasvaa liikkuen

Tervehdys Kempeleen TouhuVekarasta! Toimintamme on lähtenyt jälleen kivasti käyntiin elokuun aloituksen jälkeen. Uusien lasten kanssa on tutusteltu ja uusia käytäntöjä on opeteltu yhdessä. Meillä TouhuVekarassa painotetaan liikuntaa osana arjen toimintaa. Uudet lasten liikunnan suositukset olemme ottaneetkin tarkasteluun ja toteutukseen kaikissa ryhmissä. 

Uusien lasten liikuntasuosituksien mukaan alle 8-vuotiaiden lasten päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntia liikuntaa. Sen tulisi muodostua kevyestä liikunnasta, reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Osa liikunnasta tulisi toteutua varhaiskasvatuksessa, osa kotona.

Valitettavasti lasten liikkuminen on vähentynyt, vaikka riittävän liikkumisen tiedetään olevan edellytys lasten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkijoiden mukaan jo alle kolmivuotiaidenkin fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä ja päivittäinen liikuntasuositus ei toteudu kolmanneksella 3–6 -vuotiaista lapsista. Tämän vuoksi olemme TouhuVekarassa lähteneet tutkimusmatkalle kohti liikkuvampaa varhaiskasvatusta! 

Olemme lähteneet mukaan Ilo kasvaa liikkuen –kampanjaan, jonka tavoitteena on liikuntamyönteinen toimintakulttuuri varhaiskasvatuksessa. Kyse on ennen kaikkea liikkumisesta ja hyvinvoinnista osana arjen pedagogiikkaa. Jokaisella lapsella tulisi olla päivittäinen mahdollisuus monipuoliseen liikkumiseen sekä liikunnan iloon, sillä liikkuminen on lapsen oikeus.

Kampanja kestää 3-4 vuotta, jonka tarkoituksena on kehittää ja lisätä lasten liikkumista pienin askelin. Liikkeelle lähdetään pienten kehittämiskohteiden kautta. Tavoitteena on, että pienten askelten toimintatapaa toteutetaan läpi koko prosessin. Ensimmäiseksi askeleeksi olemme valinneet liikunnan lisäämisen kotona vanhempien kanssa. Innostamme vanhempia liikkumaan lasten kanssa jumppapupun kanssa viikonloppuisin. Pupu on jo hyvä tuttu ja kaveri päiväkodin lasten kanssa, sillä olemme jumpanneet pupun kanssa ahkerasti myös päiväkodissa. 

Olemme ottaneet hiljalleen käyttöön päiväkodissamme myös kiertävän jumppapussin, joka kiertää perheiden luona viikonloppuisin. Pussista löytyy jumppapupu sekä lisäksi pieni vihkonen, johon perheet saavat kirjoittaa tarinoita ja vinkkejä siitä, miten he ovat pupun kanssa liikkuneet viikonlopun aikana. Tarinat ja vinkit käymme lasten kanssa läpi sekä keskustelemalla että liikkumalla. Näistä vinkeistä ja tarinoista hyödymme niin me täällä päiväkodissa kuin tietenkin myös muut perheet.

Pupu on päässytkin jo mukaan metsäretkille tutustumaan luontoon, hyppimään trampoliinille, mökkeilemään, shoppailemaan kaupungille ja jopa unikaveriksi. Tarvitseehan pupukin lepoa liikkumisen ohelle!

Mukavaa talven odotusta toivottaa, 

TouhuVekaran väki

Matka maapallon ihmeisiin

Oulun TaikaVekaran teemana on tänä vuonna Yhteinen maapallo, jota on lähestytty ryhmittäin, lasten mielenkiinnonkohteet huomioiden. Yhteisenä ajatuksena on miettiä yhdessä lasten kanssa, että miten me vaikutamme omalla toiminnallamme ympäröivään maailmaan. Tutustumme lasten innostuksen ja kiinnostuksen mukaan eri kulttuureihin ja kotimaan sekä eri maiden eläimistöön ja ympäristöön. Lasten osallisuus ja yhdessä tekeminen korostuvatkin toiminnassa.

Velhojen ryhmän 3-5 -vuotiaita lapsia kiinnostaa maapallon eri maat ja niiden eläimistö. Lasten palaverissa yksi lapsista kysyi, että onko jossain maa, jossa voi aina tehdä lumiukkoja? Yhdessä lasten kanssa lähdimmekin seikkailulle Pohjois- ja Etelänavalle, joissa kohtasimme monenlaisia arktisia eläimiä. Tutustuimme jääkarhuun, pingviineihin sekä naaliin. Velhojen ryhmässä vietettiin eräänä perjantaina Arktisten eläinten -teemalla lelupäivää, jolloin lapset saivat tuoda kotoa teemaan liittyviä eläinleluja. Päiväkotiin saapuikin vierailulle jääkarhuja, kolme erikokoista pingviiniä sekä hylkeitä ja niiden poikasia eli kuutteja. Päiväkotimme seinälle oli ilmestynyt myös kuvia tutuista eläimistä koti-Suomen metsistä ja napajäätiköiden eläimistä. Lapset keksivät hetkessä mitä eroa on jääkarhulla ja karhulla. Kettu ja naali eli napakettu olivat myös helppo erottaa turkin väristä. Opittiinpa myös, että pingviinejä on useaa eri lajia ja ne ovat erikokoisia. Keisaripingviini kiinnosti lapsia sen verran, että siitä rakennettiin kanaverkosta, sanomalehdistä ja maalaamalla aidon kokoinen pingviini päiväkodille. Lapset ovat saaneet paljon tietoa eläimistä teemaan liittyvistä tietokirjoista, joita on Velhojen ryhmässä luettu ahkerasti. Kaikki saivat tuoda kotoa oman eläimen näytille ja paljon olikin lapsilla nähtävää, kun penkin päälle ilmesty valtava eläinten kirjo. Matkamme jatkuu pian uusiin eri maailman kolkkiin ja seikkailuihin. Se, mihin maanosaan jatkamme seuraavaksi selviää, kun lapset saavat kertoa mikä heitä kiinnostaa ja mihin maahan he haluavat seuraavaksi matkustaa.

Pienempien Haltioiden ryhmässä teeman käsittely on lähtenyt liikkeelle lasten lähiympäristöstä ja tutuista eläimistä.

Haltiat viettivät eläinten viikkoa 4-10.10., jolloin lapset saivat tuoda päiväkotiin omat pehmoeläimet. Niiden kanssa on leikitty ja liikuttu. Pääsivätpä pehmolelut retkellekin mukaan. Viikon aikana lasten kanssa keskusteltiinkin paljon eläimistä.

Lapset ovat pohtineet mihin eri eläimet kuuluvat: maatila-, koti- vai metsäneläimiin. Eläinten tavoin on myös liikuttu ja äännelty. Liikkumistavat lapset saivat tietenkin päättää itse.

Satujumpalla käytiin ”Metsäretkellä”. Mielikuvitus vei lapset ihanasti mukanaan. Teimme hienon mielikuvitusmatkan liikunnallista polkua pitkin metsään tapaamaan Oona Oravaa, joka kertoi omista lempileikeistään. Niitä leikkejä, kuten Karhu nukkuu ja Seuraa johtajaa, sitten mekin kokeilimme.

Eläinviikko päättyi retkeen Oulun Yliopistolliseen Eläinmuseoon. Pienimmät kulkivat kärryissä ja isommat jaksoivat, pieniä kärryissä istumishetkiä lukuun ottamatta, kävellä koko matkan. Nautimme Kuivasjärven maisemista ja söimme eväitä Yliopiston lähettyvillä. Lapset kiertelivätkin museossa innoissaan katsellen eri eläimiä. Parhaiten mieleen jäivät isot eläimet kuten hirvi ja karhu sekä mahdollisuus kokeilla kuinka pehmeitä ja karheita turkkeja eläimillä on.

Viikko olikin lapsista niin mielenkiintoinen, että eläimet ovat pysyneet mukana arjen puuhissa senkin jälkeen. Teeman käsittelyä jatketaankin niin pitkään kuin lasten mielenkiinto riittää.

Samalla kun pohdimme eläinten huolenpitoa, harjoittelemme myös kaveritaitoja. Miten huomioimme kaveria ja kuinka voimme auttaa toista tarvittaessa? Leikkien, keskustelujen, arjen toimien ja kirjallisuuden kautta käsittelemme toisen kunnioittamista, huomioimista jsekä erilaisuutta.

Aurinkoisin terveisin,
Koko TaikaVekaran poppoo

Liikkuvasta Vekarasta pesiskenttien tähdeksi

Vekaroiden oma kummiurheilija on Lipottarissa pesäpalloa pelaava Susanna Korkala. Susanna ja hänen veljensä olivat aikoinaan Vekaroiden ensimmäiset hoitolapset, joten Susannan valinta Vekaroiden kummiurheilijaksi oli luontevaa. Pian liikuntaneuvojaksi ja ylioppilaaksi valmistuva Susanna kertookin seuraavaksi omakohtaisista kokemuksistaan kuinka jo lapsena aloitettu liikunta kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Vuoden 2001 elokuussa asteli 4-vuotias Susanna ensimmäistä kertaa silloiseen Niittyvillan päiväkotiin, joka muuttui myöhemmin Vekara-päiväkodiksi. Tarhatätien koostamaa päiväkotikansiota selaillessa mieleen muistuu jos jonkinnäköisiä tapahtumia ja tempauksia, jotka tekivät Niittyvillassa vietetyistä vuosista erityiset. Muistojen lisäksi myös liikunta on pysynyt osana jokapäiväistä elämää.

Pian 20 vuotta täyttävänä nuorena naisena olen ehtinyt tehdä monia valintoja elämässäni. Suurimpiin niistä kuuluu varmasti 16-vuotiaan Susannan päätös muuttaa yksin Rovaniemelle opiskelemaan liikunta-alaa. Nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen voin todeta, että helpointa tietä ei todennäköisesti tullut valittua. Kolmoistutkinnon (Rovaniemellä) ja urheiluharrastuksen (Oulussa) yhteensovittaminen on vaatinut uhrauksia molemmista päistä. Kuitenkin se, että ensi keväänä pelaan ensimmäisen kauteni Naisten superpesiksessä ja juhlin valmistumistani liikuntaneuvojaksi ylioppilaslakki päässä, palkitsee useamman vuoden uurastuksen. 

Vaikkei lapsena ymmärtänyt olevansa liikuntapainotteisessa ympäristössä, tuli se esille monin tavoin. Useita eri liikuntamuotoja kokeiltiin ja harjoiteltiinkin yhdessä. Talvella käytiin hiihtämässä ja luistelemassa, laskettiin mäkeä ja vierailtiin lumen peittämässä Mörrimetsässä. Eskarissa pääsimme myös uimakouluun! Erilaiset pienet retket ja tempaukset tekivät arjesta jännittävää, unohtamatta päiväkodin pihan tarjoamia virikkeitä. 

Nyt hiukan vanhempana on hieno huomata, kuinka moni liikuntamuoto on jäänyt omalle harrastelistalle. Kuudentoista pesäpallovuoden lisäksi uin kilpaa lähes kymmenen vuotta ja nykyäänkin polskuttelen omaksi ilokseni. Myös jalkapallo ja salibandy tuli tutuksi lapsena ja pelaaminen on edelleen yhtä mukavaa. Yhteenvetona voisi todeta, että liikkuminen on kuulunut elämääni aina ja tulee varmasti kuulumaankin. Äidin kanssa olemme samaa mieltä siitä, että liikkuva päiväkoti on auttanut liittämään liikunnan osaksi jokapäiväistä elämää jo varhaislapsuudesta alkaen.

Hiihto ja luistelu ovat kuuluneet lapsesta saakka talven liikuntamuotoihin ja tähän on vaikuttanut varmasti alkujaan lajien positiivinen esilletuonti päiväkodissa. Harmittavan usein ylemmille luokka-asteille siirryttäessä oppilaat kokevat esimerkiksi hiihdon epämiellyttäväksi. Oma ammattitaustani on auttanut huomaamaan, että usein syynä on taitojen puute ja sen seurauksena luonnollinen epäonnistumisen pelko. Mielestäni tällaisia epämiellyttäviä tilanteita olisi vähemmän, jos liikunta ja sen eri muodot olisivat luonnollisesti mukana lapsen kehityksessä mahdollisimman varhaisesta vaiheesta asti. Jo kokemukset esimerkiksi juuri hiihdosta helpottavat tulevaisuutta huomattavasti. 

Suoritin yhden koulutukseeni kuuluvista työharjoittelujaksoista liikuntapainotteisessa päiväkodissa. Oli ihana huomata, kuinka huomaamattomasti liikuntaa yhdistettiin arkisiin, opeteltaviin asioihin. Jo aamupiiristä lähtien lapset ovat passiivisen kuuntelijan roolin sijasta aktiivisesti mukana toiminnassa. Kiipeileminen, hyppiminen ja juokseminen on sallittua tiettyjä sääntöjä noudattaen. Esteratoja ja liukumäkiä rakennetaan tuoleista ja penkeistä. Ulkoillessa kannustetaan kokeilemaan tasapainoilua laudalla tai harjoitellaan hyppynarulla hyppimistä. Kaikki tämä kuuluu arkeen, mikä tarkoittaa sitä, ettei liikkumiseen vaadita erillistä ohjattua jumppatuokiota. Totta kai näitäkin järjestetään, mutta tärkeämpää on rohkaista ja opastaa lapsia toimimaan itsenäisesti ja herättää kiinnostus uuden opetteluun.

Lasten aito innostus ja kokeilunhalu ilahduttivat vieraillessani Kempeleen ViksuVekarassa muutama viikko sitten. En ehtinyt edes kentälle jalkapallon kanssa, kun pelaajat olivat jo valmiina aloittamaan intoa puhkuen. Joukkueista ja jalkapallon ideastakaan ei välttämättä ollut tietoa, mutta kenttä täyttyi silti juoksentelevista lapsista. Liikuntaa painottavissa päiväkodeissa hienointa on se, että tilat ja välineistö mahdollistavat liikkumisen. Lapset oppivat oma-aloitteisiksi ja liikuntasuositukset täyttyvät ilman suurempia ponnisteluja. Monesti myös kipinä vapaa-ajan harrastuksiin syttyy juuri päiväkodissa, niin kuin minun tapauksessani kävi.

Mukavia hetkiä liikunnan parissa toivottaa,

Vekaroiden kummiurheilija Susanna

Kirjatonta esiopetusta

Vauhdikkaat on kirjaton, 25 lapsen esiopetusryhmä Oulun LystiVekarassa. Ryhmässä on kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja. Uudistettu esiopetussuunnitelma painottaa lapsen osallisuutta sekä oppimista lapsen mielenkiinnon kohteiden kautta. Me Vauhdikkaissa kyselemme lasten toiveita esiopetusvuodelle. Kun lapset huomaavat, että heitä kuullaan ja heidän ehdottamiaan asioita toteutetaan, he oppivat ja uskaltautuvat esittämään ehdotuksiaan ilman, että aikuisen tarvitsee edes kysyä. Myös havainnoimalla lasten leikkejä saamme arvokasta tietoa lasten mielenkiinnon kohteista.

Puistoreissulla testattiin luistavatko kurahousut nurmella? Eivät oikein luistaneet...

”Rottiksessa” liikunnallinen laululeikki meneillään.

Lasten toiveiden pohjalta on toteutunut muun muassa lasten itseohjaamat tennis-, karate- ja balettituntitunnit. Olemme myös saaneet nauttia sirkusesityksestä sekä erilaisista tanssiesityksistä. Lasten toiveesta on pelattu lentopalloa, pesäpalloa, jalkapalloa ja käyty puistoretkillä sekä rakenneltu leijoja ja lennokkeja, muutama nimetäksemme. Varmistaaksemme esiopetuksen eri osa-alueiden toteutumisen, käytämme tällä lukukaudella open oppaina muun muassa Salaisen maan esiopetus -opettajan opasta, Metsämörri-ohjaajan opasta (koulutuksen käyneet), Rotta Mokoma-laululeikkejä sekä Häijyherne ja Lempeysliemi -kirjaa. 

Esiopetuksessamme painottuu toiminnallisuus. Erilaisia asioita opetellaan liikunnan kautta ja lapsi on aktiivinen toimija. Hyödynnämme oppimisessa myös erilasia oppimisympäristöjä. Mikä ilo onkaan, että meillä on päiväkodilla oma pelikenttä sekä Pikku-Metsä jossa touhuilla. Me eskarit olemme jo niin isoja, että suuntaamme usein myös päiväkodin ulkopuolelle esimerkiksi puistoon, metsään, kuntopolulle tai vaikka koulun pihalle.

Mörrimetsään mennessä pysähdyimme miettimään mistä päin tuulee? Minne päin pilvet liikkuvat?

Vauhdikasta menoa Mörrimetsässä. Hyppelyjen lomassa voi metsästä etsiä Mörrin jättämiä viestejä tai kirjoittaa keppikynällä omia viestejä Mörrille.

Kirjaimia ja sanoja voidaan harjoitella kirjaimelta kirjaimelle hypellen.

Hyödynnämme myös päiväkodin muiden aikuisten osaamista. Olihan mukavaa, kun Touhukkaiden Salla-ope kävi ohjaamassa meidän eskareille Video-pensseli työpajaa. Pienryhmät etsivät ympäristöstä kohteita valitun alkukirjaimen perusteella. Kohteet kuvattiin, tallennettiin ja lopuksi katsottiin tuotokset. Lapset tuntuivatkin olevan tottuneita tabletin käyttäjiä. Hauskaa oli kuvata esimerkiksi A:lla alkavaa Anna-Kaisa opea. Ensin ihan läheltä, sitten vähän kauempaa ja lopulta niin kaukaa, että koko Anna-Kaisa näkyi kuvassa. Osa lapsista innostui kokeilemaan menetelmää myös kotona. Tableteille on ladattu myös Molla ABC-sovellus, jota käytämme silloin tällöin. Sovelluksen avulla voi harjoittaa hienomotorisia taitoja harjoittelemalla uusia mallikirjaimia ja numeroita. 

Kirjattomuus ei tarkoita, ettemmekö välillä istu pöydän ääressä tekemässä ”kynätehtäviä”. Esikoulutehtävät laitetaan omaan kansioon, jonka lapsi vie mukanaan esikoulun päätyttyä. Aakkos-kirjan jokainen lapsi tekee lukuvuoden aikana itselleen. Kirjaa työstäessä käytetään eri aiheita ja menetelmiä. Aakkos-kirjasta tulee jokaisen lapsen itsensä näköinen.

Aakkos-kirjassa seikkailee Pokemoneja.

”A niin kuin Axew, Aibom tai Arbok.”

Lapset toimivat kolmessa, kansioiden värien mukaan itse nimeämissään pienryhmissä: 

Siniset Jääkristallit (kuvassa), Mustat Lakritsijäätelöt ja Valkoiset Tulilinnut.

Lokakuun alussa käynnistyneissä projekteissa tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteena ovat erilaiset eläimet, Pokemonit ja joukkuepelit. Projektien sisältöön kuuluu erilaisia tehtäviä projektin suunnittelijoiden toiveiden mukaan sekä opettajan suunnitelman mukaan kirjaimet A ja I sekä numerot 1 ja 2, unohtamatta painotusaluettamme liikuntaa. Nämä ”projektit” kestävät niin kauan kuin kiinnostus niihin säilyy.

Myös sosiaalisten taitojen harjoittelu on tärkeää. Häijyherne ja Lempeysliemi -kirjojen tehtävien kautta sosiaalisia taitoja voidaan harjoitella muun muassa keskustellen, leikkien, maalaten, liikkuen ja näytellen.

”Niittypellon eläinten kanssa voi harjoitella ristiriitatilanteita esimerkiksi draaman kautta itsetehdyillä keppinukeilla.”

Esikouluvuoden ollessa vasta aluillaan emme tiedä mitä kaikkea lukuvuosi tuo tullessaan. Ehkä saatte kuulla meistä vielä lisää ainakin Vekaroiden Facebookin kautta. Kirjattomuus on meille mielekäs työskentelytapa. Koemme, että kirjattomuus antaa tilaa sekä opettajan että lapsen luovuudelle ja ennen kaikkea lapsen mielenkiinnon kohteille sekä osallisuudelle. Ilolla olemme kuulleet, että muissakin Vekaroiden esikouluissa on päätetty kokeilla kirjattomuutta. Kannustamme esikouluopettajia rohkeasti kokeilemaan kirjattomuutta, sillä aina voi palata takaisin kirjalliseen eskariin. Varoitamme kuitenkin, että voit jäädä koukkuun kirjattomuuteen!

Ilon- ja opintäyteistä syksyä toivottaen,

Anna-Kaisa, Tanja sekä kaikki LystiVekaran eskarilaiset

Liikunnan iloa VekaraPolussa

Menneiden viikkojen aikana Tampereen VekaraPolussa on liikuttu monella tavalla. Syyskuun ilmat ovatkin suosineet ulkoilutapahtumiamme. VekaraPolun omissa olympialaisissa lajeina olivat muun muassa saappaanheitto, köydenveto ja potkukeilailu. Jokainen ryhmä sai tuoda olympialaisiin oman soihtunsa ja niissä roihui ystävyyden ja liikunnan tuli!

Syyskuussa on vietetty myös Varpaat vauhtiin! -kampanjaa. Kampanjan tavoitteita ovat lasten päivittäisen liikunnan määrään lisääminen, varhaiskasvattajien työn tukeminen liikuntakasvatuksen toteutuksessa sekä vanhempien innostaminen liikkumaan yhdessä lastensa kanssa. Kampanjan teemoja ovat lapsen osallisuus ja liikkumisen ilo jokaisen lapsen kohdalla.

Vauhtivarpaat ovatkin vauhdittaneet syyskuisia viikkoja. Pääasiassa olemme liikkuneet ulkona uusin tavoin. Lapset ovat päässeet kokeilemaan esimerkiksi auton renkaissa pujottelua ja pöytien alta ryömimistä, kottikärrykävelyä unohtamatta. 

Ryhmät ovat myös jumpanneet omassa salissa vuorollaan. Liikuntahetki voidaankin valjastaa oppimishetkeksi. Esimerkiksi Peikkoluolan Vekarat tutustuivat värien maailmaan liikunnan kautta.

"Lompsuta lomps lompsutellaan, tai juostaan tosi lujaa.

Pompsuta pomps pompsutellaan, palloa pitkin kujaa.

Liikuta lii liikutellaan, käsiä ylös ja alas.

kiikuta kii kiikutellaan, eteenpäin kuin valas."

Aurinkoista syksyn jatkoa toivottaa koko VekaraPolun väki!

Ulkoilun monet mahdollisuudet

Luonto- ja ympäristöpainotteisen, Limingassa sijaitsevan JekkuVekaran toiminta on siirtynyt pikku hiljaa enemmän ja enemmän ulos. Osa henkilökunnasta kävi keväällä Luonnossa kotonaan -koulutuksen, joka tuki entisestään ajatusta siitä, että ulkona voi toteuttaa lähes mitä vain päiväkodin arkeen kuuluvaa. Luonnossa kotonaan tunnusta ei päiväkodillamme ole tarkoitus ainakaan vielä hakea, mutta käytännön ideoita on jo nyt otettu käyttöön toiminnassamme.

”Luonnossa kotonaan on ulkoilmaelämää säällä kuin säällä, ympäri vuoden. Toiminnassa korostuvat leikki ja luonnossa liikkuminen, kiireetön yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Toiminnan perustana on näkemys leikkivästä ja liikkuvasta, ainutlaatuisesta lapsesta. Lapsen osallisuus ja kestävä elämäntapa ovat toimintaa ohjaavia arvoja ja näkyvät arjessa.” (Suomen latu/Luonnossa kotonaan)

Päiväkodissamme arvostetaan siis ulkoilmaelämää. Lähdemme ulos aamuisin sitä mukaan, kun lapset ovat syöneet aamupalansa. Lapset saavat leikkiä pihalla ensin vapaasti, jonka jälkeen ryhmitymme pienryhmiimme. Osa ryhmistä jatkaa leikkejä pihalla, toiset lähtevät retkelle lähiympäristöön. Päiväkodissamme jokainen ryhmä retkeilee vähintään kaksi kertaa viikossa, isoimmat kolme kertaa. Yksi retkipäivistä on eväsretkipäivä, muilla retkillä musisoidaan, jumpataan, leikitään, tehdään taidetta tai tutkaillaan luontoa. Vaikka aikuisella on takataskussaan aiheita retkille, lasten ideat ovat aina etusijalla. Jos lapsilla syntyy retkipaikalle saavuttua heti hyvä leikki, ei yhteistä toimintahetkeä pidetä välttämättä sillä kertaa ollenkaan. Usein edellisellä kerralla kesken jäänyt leikki jatkuukin seuraavalla retkikerralla.

Lapset merirosvoleikeissä läheisessä leikkipuistossa.

Mitä kaikkea siellä ulkona sitten voikaan tehdä? Olemme siirtäneet kaikki liikunta- ja musiikkihetket ulos. Ulkona myös maalailemme, liimaamme ja askartelemme. Saksien käyttö harjaantuu kuin itsestään, kun lapset leikkaavat heinänkorsia, maasta löytyviä lehtiä tai kukkia. Ulkona voi myös pujotella, niin helmiä nauhaan kuin vaikka pihlajanmarjoja neulalla lankaan. Metsämuskari on varsinkin pienten Vekaroiden suosikki. Metsästä löytyy mitä ihmeellisimpiä soittimia ja välillä on mukava hiljentyä kuulemaan metsän omaa lintuorkesteria. Jumppahetket sujuvat mukavasti metsässä, niityllä tai leikkipuistossa temppurataa tehden. Kuperkeikat ja kärrynpyörät sujuvat hienosti pehmeällä nurmikentällä, ulkona on myös sopivasti tilaa hippaleikeille, leikkivarjolle tai pallopeleille. Metsään lapset rakentelevat mielellään kiipeily- ja tasapainoiluratoja. Näin myös liikuntataidot kehittyvät ulkona kuin itsestään. Kävelymatkat retkipaikoille, puissa kiipeily, ojan yli hyppiminen, kannolla tasapainoilu, tukevat kaikki lapsen motoristen taitojen kehittymistä. Puhumattakaan talvisin lumivuorilla kiipeilystä, hiihtämisestä ja mäenlaskusta. Kuinka mukavaa liikunta voi ollakaan! 

”Päiväkoti-ikäisillä lapsilla runsas ulkoilemisen määrä on yhteydessä runsaaseen fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin perustaitoihin. Motoristen taitojen oppimisen edellytykset paranevat, jos lapsilla on runsaasti mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin ulkona. Ulkona on tilaa leikkiä, juosta, hyppiä ja kiipeillä ja siellä on vähemmän liikkumisen rajoitteita. Metsämaastossa ja viheralueilla leikkiminen lisää fyysisen aktiivisuuden määrää. Vaihtelevat maastopinnat kehittävät myös luontevalla tavalla kehonhallintaa ja harjaannuttavat tasapainoa. Metsässä leikitään enemmän fyysisesti aktiivisia leikkejä, kuten rakenteluleikkejä sekä rooli- ja mielikuvitusleikkejä.” (Touhula Varhaiskasvatuksen liikuntasuunnitelma)

Saksilla leikkaamista voi harjoitella myös ulkona.

Pihalle saa rakenneltua monenlaisia temppuratoja!

Ulkona pelailemme myös lautapelejä viltin päällä, luemme kirjoja tai olemme lorupussia. Monet iltapäivät täyttyvätkin Uuno-pelistä, jossa peliporukka vaihtuu omaan tahtiin kuitenkin niin, että jokainen halukas pääsee mukaan pelaamaan. Toiselle viltille on tuotu sisältä rakennuspalikoita, joista eri-ikäiset lapset yhdessä tekevät hienoja torneja. Ulkona usein unohtuu, että mukana on lapsia kahdesta eri ryhmästä. Siellä pienet pääsevät helposti mukaan isompien leikkeihin ja ottavat heistä mallia oppiakseen uusia taitoja. Pöydän ääreen kokoontuu usein tyttöporukka piirtelemään tai askartelemaan. Kaikki nämä ovat asioita, joita ennen toteutimme sisällä. Nyt raitis ilma pitää mielen virkeänä eikä turhaa melua synny!

Luonnossa kotonaan -periaatteisiin kuuluu ulkoilla säällä kuin säällä. Siksi JekkuVekarassakaan ei jäädä sisälle sadekeleillä, vaan puetaan päälle säänmukaiset varusteet ja lähdetään hyppimään rapakoihin! Sadesäällä lapset keräävät vettä vesiränneistä, keittävät ämpärissä puuroa tai tekevät vedelle puroja hiekkaan. Syksyisin metsässä on mukava ”liimailla” lehtiä sadetakkiin ja kuunnella kuinka sade ropisee sadetakin huppuun. Päiväkodissamme ei myöskään ole pakkasrajaa, vaan teemme vähintään pienen happihyppelyn kirpsakaimmallakin pakkassäällä. Silloin on ihana etsiä kuurankukkia leikkimökin ikkunasta tai kokeilla saadaanko saippuakupla jäätymään kokonaisena. Lyhytkin ulkoilu piristää oloa kummasti!

Aloitimme keväällä myös ulkolounaat, jolloin yksi tai kaksi pienryhmää jää ulkoilun jälkeen vielä lounaalle pihamaalle. Aiemmin olemme syöneet välipaloja ulkona, mutta lounaan syöminen onnistuu ulkona yhtä hienosti! Pihassamme on kaksi pöytäryhmää, joiden ääreen lapset saavat istahtaa ruokailemaan. Ruoka maistuukin usein ulkona paljon paremmin! Ulkolounaat jäävät tauolle ilmojen kylmettyä, mutta jatkuvat sitten taas keväällä. Haaveissamme on, että saisimme pihalle laavun nuotiopaikkamme viereen. Sen suojissa lounaan voisi syödä joskus kylmemmälläkin ilmalla. Tai siellä voisi nukkua lämpimänä kesäpäivänä päiväunet. Se vasta seikkailu olisikin, toivottavasti haaveemme toteutuisi pian!

Antoisia ulkoiluhetkiä toivottaa,

Päiväkodin johtaja Tanja sekä muu JekkuVekaran väki