Kaverusten kanssa

Hei vaan Oulun TaikaVekarasta! Olettekos koskaan kuulleet nallesta nimeltään Typykkä, Häijy-Heikki nimisestä rotasta, Maija-pandasta tai sammakosta nimeltään Saku? Alla näette kuvan kaveruksista. Keitä he oikein ovat?

He ovat TaikaVekaran ryhmien maskotteja, jotka vierailevat lasten kotona viikonloppuisin. Maskoteilla on omat reissuvihkonsa, joihin he ovat keksineet erilaisia tehtäviä Vihreä lippu- teeman mukaisesti. Tänä vuonna TaikaVekaran Vihreä lippu -teemana on Terve elämä, johon liittyvät terveellinen ruoka ja liikunta. 

Reissuvihkoihin perheet kirjoittavat ja laittavat kuvia viikonlopun kuulumisista ja niitä onkin aina mukava lasten kanssa päiväkodissa lukea. Monenmoisia seikkailuja ovat nämä maskotit perheiden luona kokeneet! Haluaisimmekin esitellä ja kertoa teille hieman näistä TaikaVekaran lapsille tärkeistä kaveruksista. 

Typykkä-nalle (eräs lapsi muuten keksi nallelle näin hienon nimen) asuu Maahisten ryhmässä. Typykkä on alkanut opettelemaan terveellisen elämän salaisuuksia jo vähän aikaa sitten. Typykkä rakastaa muidenkin nallejen tavoin hunajaa ja voisi syödä sitä vaikka kuinka paljon. Nalle kuitenkin huomasi, että häntä aina vain väsytti ja väsytti. Hohhoijaa! Typykkä arveli, että ehkä hänen ei kuitenkaan pitäisi syödä makeaa hunajaa aina aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla, vaan tarvitseehan hän paljon muutakin terveellistä. Terveellisen ruuan lisäksi Typykkä rakastaa liikuntaa ja lähteekin mielellään aina Maahisten lasten kanssa metsäretkelle reippailemaan. 

Velhojen maskottirotta Häijy-Heikki onkin aika veijari. Heikin lempiruokaa ovat karkit ja niitä hän syökin joka päivä. Myös limukka, keksit ja pullat maistuvat Heikille. Kerran Häijy-Heikin äiti oli laittanut Heikin lautaselle iltapalalla porkkanoita, mutta Heikki nakkasi ne kaikki roskiin. Hän ei ollut ikinä maistanutkaan porkkanaa. PTHYI! Häijy-Heikki on myös usein kiukkuinen ja sotkee kaikki paikat karkkipapereilla. Heikki opettelee päiväkodissa hyviä tapoja ja maistelemaan terveellisiä ruokia. Viikonloppuisin hän vierailee lasten kotona hakemassa perheiltä hyviä ruoka- ja liikuntavinkkejä.

Haltioiden Saku Sammakko onkin sitten aivan Häijy-Heikin vastakohta. Sakua kutsutaan ystävien kesken ”Masterchef Sakuksi”, sillä se pitää niin kovasti ruuanlaitosta! Erityisesti hän pitää terveellisestä ja maukkaasta ruuasta. Saku Sammakko lähteekin perheiden luo vierailulle ja toivoo, että perheet kirjaisivat reissuvihkoon terveellisiä ruokaohjeita. Näiden ohjeiden mukaan Saku tykkää kokkailla ystävilleen ruokaa. Toinen sammakon mielenkiinnon kohde on luonto. Saku tykkääkin loikkia luonnossa erilaisia luonnonmateriaaleja keräillen. Näistä materiaaleista Saku askartelee Haltioiden lasten kanssa monenmoisia koristeita ja taideteoksia.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on esittelyvuorossa Taikureiden Maija-panda. Maija on 6-vuotias kiltti ja ystävällinen panda, joka tykkää silittelystä. Maija tykkää kovasti myös kaikenlaisesta terveellisestä ruuasta ja viihtyykin hyvin Saku Sammakon patojen äärellä. Maija opettelee yhdessä Taikureiden lasten kanssa syömään terveellisesti ja liikkumaan ahkerasti. 

TaikaVekaran väki toivottaa kaikille oikein mukavaa joulun odotusta ja onnea vuoteen 2016!

Iloinen tervehdys VekaraPolusta!

Onpa aika mennyt vauhdilla. Vastahan oli kesä lopuillaan ja nautimme lämpimistä päivistä päiväkotimme pihamaalla, missä vihreä nurmikenttä ja pienoinen metsä kutsuivat Tampereen VekaraPolun lapsia iloisiin ulkoleikkeihin. Oli ihanaa hengittää luonnon läheisyyttä oman päiväkodin pihalla. Lapset tonkivat innoissaan maata ja seikkailivat pensaiden siimeksessä. Sittemmin maa on ollut jo useampaan kertaan kauniiden jääkiteiden peittämä, jään huurtama liukumäki on antanut vauhtia luisuun ja lämpimille vaatteille on ollut kovasti tarvetta. 

On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka upeita metsä- ja ranta-alueita päiväkotimme lähistöllä sijaitsee, ja aivan pienen kävelymatkan päässä! Päiväkotimme liikunta-, luonto- ja seikkailukasvatus näkyykin muun muassa ahkerana retkeilynä lähimaastossa. Kaikki VekaraPolun lapsiryhmät ovat käyneet säännöllisesti retkillä hämmästelemässä metsän ääniä ja värejä, veden välkettä ja luonnon tarjoamia upeita leikkimahdollisuuksia. Olemme bonganneet retkillämme myös erilaisia eläimiä kuten vikkeliä oravia ja vaakuttavia sorsia.

Syksyyn on mahtunut varsin paljon juhlan tuntua, sillä päiväkodillamme on järjestetty useita erilaisia tapahtumia. Alkusyksystä Peikkoluolassa vietettiin pyjamaperjantaita, jolloin lapset saapuivat päiväkodille pyjamassa. Pyjamapäivänä lapset kokeilivat taitojaan temppuradalla ja sukelsivat herkuttelemaan eväitään ruokapöydistä rakennettuihin luoliin. 

Myöhemmin syksyllä Peikkoluola ja Usvalaakso viettivät yhdessä sadonkorjuujuhlaa. Päivän aikana korjattiin syksyn vihannes- ja hedelmäsatoa. Aamulla päiväkodille saapui ylpeitä sadonkorjaajia, jotka esittelivät innokkaasti tuomisiaan. Jokainen lapsista oli saanut halutessaan tuoda mukanaan yhden vihanneksen tai hedelmän, joista saatiin makoisa ja monipuolinen välipala. Yksi päivän tärkeimmistä kysymyksistä kuuluikin: ”Milloin pääsen maistamaan porkkanaani/omenaani/kaaliani?” Lasten tuomisten lisäksi päiväkodille oli varattu vihanneksia ja omenoita piirakkaa varten. Lapset pääsivät päivän aikana painamaan vihanneksilla maalauksia ja leipomaan omenapiirakkaa. Sadonkorjuu tuotti niin mittavasti satoa, että vihanneksia ja hedelmiä riitti vielä usealle seuraavallekin päivälle. Omat värikkäät tuomiset houkuttelivat myös maistamaan vieraampiakin makuja, jotka tavallisella lounashetkellä olisivat saattaneet jäädä lautasen reunalle.

Kestävän kehityksen hengessä VekaraPolun väki teki syksyllä roskalupauksen. Päiväkodillamme vieraili tuolloin roskakeiju, joka oli kuullut, että tahdomme kohdella luontoa arvostavasti. Samana päivänä lapset pääsivät myös harjoittelemaan roskien lajittelua, tekemään tilataidetta ja paistamaan makkaraa.

Lokakuun lopulla vietimme Vekaroiden 15-vuotisjuhlaa ulkoilutapahtuman merkeissä. Lapset pääsivät päiväkotipäivän päätteeksi kiertämään vanhempiensa kanssa erilaisia toimintapisteitä ulkona. Ohjelmassa oli muun muassa tikkupullien paistamista, lentävällä matolla laskemista, luonnon pienten ihmeiden tutkimista ja pallojen tarkkuusheittoa. Iltapäivällä VekaraPolun pihamaa täyttyikin iloisesta vanhempien ja lasten joukosta. Päivän jo pimetessä tikkupullanuotio iski kipinöitä vasten tummenevaa taivasta ja pienten suusta kuului muistutus: ”Haetaan minulle sitten se ilmapallo!”

Viime viikon alussa valtavat lumikinokset peittivät maan ja pääsimme riemulla lumileikkeihin. Kaksi päivää pulkkailimme ahkerasti ja möyrimme lumessa. Tunnelma oli hämmästyttävän taianomainen, sillä lunta oli tullut todella paljon lyhyessä ajassa. Loppuviikosta lapset totesivat ikkunasta katsoessaan, että melkein kaikki lumi oli sulanut pois. Eräs tyttö pohti, että sitten kun lunta tulee uudestaan, ehkei se sula enää koskaan pois. Toivotaan, että ainakin jouluksi saisimme taas valkean maan!

Iloisin terveisin,

VekaraPolun väki

Puuhailta yhdessä isien kanssa

Muhoksen VauhtiVekarassa vietettiin isänpäivän kunniaksi isien ja lasten yhteistä puuhailtaa!

Ilta alkoi Nipsujen lauluesityksellä ”Fiksut muksut”, jonka jälkeen isät lapsineen siirtyivät erilaisiin puuhapisteisiin. Esillä oli tarvikkeita puutöitä varten, käpyjä pienempiin askarteluihin, piparkakkutalon koristeiden leikkauspiste sekä itse piparkakkutalon maalaus.

Talona toimi iso pahvilaatikko, johon oli leikattu reiät ovia ja ikkunoita varten. Olimme päättäneet jo etukäteen, että laatikko maalataan piparkakkutaloksi ja koristellaan tietenkin asiaan kuuluvin koristein! Maalarit maalasivat taloa huolellisesti: seinät saivat pintaansa ruskeaa väriä ja katto maalattiin mustaksi. Malttamattomimmat maalarit olisivat halunneet ottaa talon heti käyttöönsä.

Puutöissä syntyi puolestaan monenmoista härveliä isien avustuksella, ja pienet puutyöläiset olivatkin erittäin taitavia! Naulaaminen lapsilta onnistui ilman haavereita, ja muutama rohkea pääsi käyttämään myös isoa porakonetta. Kävyt puolestaan muovautuivat monenlaisiksi eläimiksi. Oli kirahvin ja pienen possu näköistä, mutta enemmistönä taisi kuitenkin olla perinteinen käpylehmä.

Isät ja lapset pääsivät kokeilemaan myös rentoutushuonetta. Huone oli sisustettu talviseksi tähtikirkkaaksi illaksi, jossa lumihiutaleet leijailivat keveästi rentoutujien kasvoille ja päälle. Tässä draamassa käytettiin apuna vanhaa piirtoheitintä ja hallaharsoa, taustalla soi levyltä Hiljaisen Hyönteisen kappale Lunta sataa. Tämä huone oli niin mielenkiintoinen, että muutama isä lapsineen vieraili siellä useamman kerran!

Tarjolla oli myös silmäniloa vanhoja esineiden muodossa. Oli vanhoja valokuvia, sanoma- ja aikakauslehtiä, joka naisen niksikirjaa sekä esineitä tuohikontista öljylamppuun.

Puuhastelujen lomassa isät kertoilivat omia lapsuusmuistojaan. Osa isistä oli itsekin ollut lapsena päiväkodissa ja osa oli saanut viettää nuo mielekkäät vuodet kotihoidossa. Mietteitä nousi esiin myös kasvatuskumppanuudesta ja siitä, miten se näkyi ja toteutui silloin isien lapsuudessa. Kotitöiden tekeminen oli hyvin yleistä joka perheessä, ja työt kuulostivat näin nykyisen mittapuun mukaan aika hurjiltakin! Tärkeää oli kuitenkin omien isovanhempien auttaminen. Monella oli muistoja myös siitä, kun isovanhemmat asuivat samassa talossa oman perheen kanssa. 

Kaiken tämän lomassa isät ja lapset maistelivat iltapalaksi lasten leipomaa pannuleipää lisukkeineen sekä perinteistä puolukoista keitettyä lappapuuroa.

Ilta kuluikin nopeasti mukavassa seurassa! 

Kiitos kaikille VauhtiVekaroiden isille ja lapsille!

Terveisin,

VauhtiVekaran poppoo

Päivä PikkuVekarassa – täynnä tunteita!

Tunteet ovat olennainen osa meitä kaikkia ihmisiä. Aikuistenkin kesken voimme ryhmässä havaita monenlaisia ”ilmoilla olevia fiiliksiä” siitäkin huolimatta, että me aikuiset olemmekin jo oppineet tunteitamme hillitsemään, hallitsemaan ja ehkä jopa piilottamaan (mikä ei toki välttämättä aina ole hyvä asia!) Lapset kuitenkin vasta harjoittelevat tunteidensa nimeämistä, ymmärtämistä, ilmaisua ja hallintaa. Siispä päiväkodissa tunteet ovat esillä koko ajan hyvinkin voimakkaasti. 

PikkuVekaran eskarilaiset esittämässä erilaisia tunteita. Osaatko sinä sanoa, mikä tunne missäkin kuvassa on kyseessä?

Niin kuin kaikki päiväkodinelämää seuranneet tietävät, mahtuu päiväkotipäivään usein jos jonkinmoista hetkeä ja tilannetta. Sanotaan aamuheipat ja heräillään päivään, etsitään leikkikavereita ja pohditaan yhdessä mitä tänään leikittäisiin, puuhataan yhdessä aikuisen ohjeiden mukaan pienryhmätuokioilla ja ulkoillaan. Puetaan, riisutaan, levätään, touhutaan, pohditaan, puhutaan, syödään, liikutaan… Lopulta päivän päätteeksi hyvästellään kaverit ja päiväkotipäivä. Kaikkiin näihin hetkiin yhdistyy tunteita, pienempiä ja suurempia, hillittyjä tai voimakkaita. 

On tärkeää oivaltaa, miten useita tunteita lapsi voi päivänsä aikana käydä läpi. Hyvästien jättö vanhemmille voi aamulla surettaa tai aamupuuron syönti väsyneenä harmittaa. Toisaalta kavereiden näkeminen voi ilahduttaa ja hyvät leikit riemastuttaa riehakkuuteen saakka. Voi olla, että polvi osuu kipeästi penkinkulmaan ja hetken ajan itkettää ja iskee ikävä kotiin. Tai voi olla, että kaverin kanssa vitsaillaan niin, että nauretaan vedet silmissä. Joskus sattuu vahinkoja tai väärinymmärryksiä ja kaverin kanssa tuleekin riitaa. Silloin voi harmittaa, suututtaa tai jopa vihastuttaa. Uusia asioita opetellessa voi joutua harjoittelemaan pettymysten sietoa, mutta toisaalta voi löytää oppimisen iloa ja riemua, sekä tuntea ylpeyttä omasta aikaansaannoksestaan. 

Joskus jos sattuu oleman väsynyt ja levoton olo, voi olla, että aikuinen joutuu muistuttelemaan päivän aikana useita kertoja vaikkapa ohjeiden kuuntelemisesta ja silloin voivat aikuisetkin ruveta ärsyttämään. Toisaalta voi olla, että aikuisen sylissä tai lepohetken hiljaisuudessa löytääkin rauhallisen olon ja virkeyden loppupäiväksi. Joskus käy niin, että päivän paras leikki lähtee käyntiin iltapäiväulkoilulla ja silloin voi olla keljua lähteä kotiin kesken hauskan leikin. Silloin kiukuttaa! Tai sitten vanhempaa on odoteltu jo tovin aikaa ja mikä riemu syntyykään siitä, kun päiväkodin portista viimein tulee se oma äiti tai isä!

Aikuistakin voivat joskus tunteikkaat päivät väsyttää ja hämmentää. Kuitenkin oloa usein helpottaa jo se, että tunteen voi puhuen sanoa ääneen. Siksi pidämme PikkuVekarassa hyvin tärkeänä sitä, että tunteita sanoitetaan ja nimetään lapsille. Niiden merkitystä pohditaan ja samalla opimme ymmärtämään, että kaikki tunteet ovat tärkeitä ja arvokkaita, ja että niitä saa tuntea ja näyttää. 

Keskustelemme myös siitä, missä menee tunteiden ilmaisun raja. Itseään, kaveria tai ympäristöä ei voi vahingoittaa. Sen sijaan kiukkupaperia voi repiä ja syltätä, aikuisen syliin saa tulla, voi hakea oman hiljaisen paikan missä rauhoittua sekä keskustella aikuisen kanssa esimerkiksi tunnekorttien tai tunnemittarin avulla omasta tunteesta. Yhdessä voidaan myös pohtia, miten ikävää tunnetta voisi helpottaa. Riidoissa sopiminen auttaa asian yli, jonka jälkeen voidaan taas jatkaa yhdessä. Kipeään sormeen voi puolestaan puhallus ja empaattinen hymy tehdä ihmeitä. Liian riehakkaaseen olotilaan voi hetki satua kuunnellen tai palapeliä kooten antaa apunsa niin, että myöhemmin voi taas aloittaa uudet leikit rauhallisemmalla mielellä.

Käytössämme on koko tunteiden kimara! Se on elämän suola ja rikkaus. 

Tunteikasta syksyn jatkoa toivotellen

PikkuVekaran väki

Onnea Vekarat 15-vuotta!

Keskiviikkona 28.10. Vekaroilla juhlistettiin yrityksen 15-vuotissyntymäpäivää! Jokaisessa päiväkodissa järjestettiin omat juhlat Vekaroiden kunniaksi ja tämän lisäksi Vekarat lahjoittivat 7000 euroa Pelastakaa Lapset Ry:n toimintaan. 

Vekara Päiväkodit Oy (entinen Päiväkoti Metsätähti Oy) aloitti toimintansa vuonna 2000, kun päiväkoti Metsätähti avattiin Kempeleen Teppolan vanhainkodin yhteyteen. Vuonna 2001 avattiin Niittyvillan nimellä aikaisemmin toiminut ViksuVekara Kempeleen keskustan tuntumaan. Yrityksen alkuaikoina työntekijöitä oli kahden yrittäjän lisäksi vain kolme. Lapsiakin Vekaroilla oli hoidossa vain noin kolmekymmentä! Nykyään Vekarat on Suomen suurimpia päivähoitoalan yrityksiä, jossa työskentelee jo lähes 250 henkilöä ja lapsiakin on päivähoidossa jo noin 1500. Tällä hetkellä päiväkoteja on Pohjois-Pohjanmaalla kymmenen, Pirkanmaalla kolme sekä pääkaupunkiseudulla, Vantaan Tammistossa, yksi. Vekarat laajentavat toimintaansa edelleen, kun uudet päiväkodit avautuvat Kangasalle ja Ylöjärvelle tammikuussa 2016 sekä Espooseen elokuussa 2016.

Oulun PikkuVekarassa järjestettiin iltajuhla perheille, jossa lapset esittivät pienen shown. Shown päätteeksi nautittiin tietysti vielä kunnon kakkukahvit ja -mehut! Syntymäpäiväjuhlaan yhdistettiin myös nenäpäiväkeräys vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun muodossa. 

Vaikka yrityksen toiminta on kasvanut ja muuttunut vuosien varrella, paljon on myös pysynyt samana. Vekara Päiväkodit on edelleen perheyritys, jossa matala organisaatiorakenne mahdollistaa joustavan ja ketterän toiminnan. Toimintamme perustuu myös edelleen samaan arvoon kuin 15 vuotta sitten – Vekaroilla Pienin, eli lapsi, on kaikkein Tärkein. Tästä arvosta ei ole tingitty eikä tulla tinkimään myöskään tulevaisuudessa. 

Me Vekaroilla olemme hyvin onnekkaita, sillä meillä on osaava, luotettava ja arvoihimme sitoutunut henkilöstö. Meillä työskentelee edelleen paljon ihmisiä, jotka ovat aloittaneet Vekaroiden perheessä jo yli kymmenen vuotta sitten. Yksi näistä henkilöistä on Kempeleen TouhuVekaran johtaja Katja Kaarre, joka on aloittanut uransa Vekaroilla jo vuonna 2001. 

TouhuVekaran johtaja Katja Kaarre, toimitusjohtaja Tarja Vikström ja Henna Hopia-Lehtinen TouhuVekarasta olivat mukana luovuttamassa lahjakorttia Pelastakaa Lapset ry:lle.

Oulun LystiVekarassa syntymäpäivää juhlittiin naamiaisten merkeissä. Iltapäivällä nautittiin myös perinteiset kakkukahvit ja -mehut ennen kotiinlähtöä.

”Pienin on tärkein, on tärkeä henkilökunnan toimintaa ohjaava arvo. Itse Vekaroilla 14 vuotta olleena tiedän sen aidosti pitävän paikkaansa. Lasta kuunnellaan ja asioista keskustellaan. Työntekijät ovat lasta varten. Henkilökunta ei keräänny päiväkodin pihalla juoruilurinkeihin keskenään supisemaan vaan touhuavat lasten kanssa. Nämä arvot elävät vielä hyvin vahvasti Vekara-taloissa” Katja sanoo. 

Katja kertoo Vekaroiden toiminnan olleen aina avointa, kehittyvää sekä lasta ja perhettä arvostavaa yhteistyötä. Vekaroiden toimitusjohtajan, Tarja Vikströmin, lasta kunnioittava pedagogiikka onkin säilynyt Vekaroiden päiväkodeissa alusta asti. ”Tarja on näyttänyt omalla työllään esimerkkiä, joka on siirtynyt eteenpäin talosta taloon yrityksen laajentuessa.” Arvojen ja toimivien työtapojen siirtyminen uusiin päiväkoteihin on varmistettu siirtämällä uuteen taloon jo hieman kokeneempaa, Vekaroiden arvot sisäistänyttä henkilökuntaa. 

Ylöjärven SatuVekarassa Täti Taikakynä kävi esiintymässä päiväkodin väelle. Yhteiseksi muistoksi Täti Taikakynä jätti päiväkodille valtavan piirustuksen. Iltapäivällä herkuteltiin vadelmakakulla yhdessä perheiden kanssa.

Kiitosta yritys saa myös matalasta organisaatiorakenteestaan: viestit kulkevat helposti läpi yrityksen ja Vekaroiden työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa päiväkotien toimintaan. ”Toimintaa on helppo toteuttaa kunkin talon omalle profiilille sopivalla tavalla ja tarvittavia hankintoja saa tehdä. Henkilökuntaa kannustetaan myös toteuttamaan ideoitaan ja ajatuksiaan” Katja kertoo. 

Koska haluamme tarjota työntekijöillemme parhaan mahdollisen työympäristön, on työntekijöiden arvostus ja kuunteleminen meille tärkeää. Vekaroilla viihdytään, sillä työilmapiiri on mainio, työ on monipuolista sekä työntekijöillä on mahdollisuus osallistua erilaisiin projekteihin ja ottaa vastuuta omasta tekemisestään. Lisäksi se, että Vekarat pitävät yhtä, on henkilökuntamme mielestä tärkeää. 

Myös Limingan JekkuVekarassa juhlittiin syntymäpäivää naamiaisten merkeissä. Täytekakkujen tekoon osallistuivat myös lapset ja herkullisia niistä tulikin!

Lahjoitus 

Suurten syntymäpäiväjuhlien sijasta Vekaroilla päätettiin tehdä lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Lahjoituskohdetta pohtiessa totesimme, että mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa 15-vuotiasta yritystämme kuin hädässä olevien lasten auttaminen. Lahjoituskohteeksi valittiin Pelastakaa Lapset ry, joka toimii lasten ehdoilla ja lasten hyväksi kaikkialla maailmassa. Vekara-Nallen ja lahjakortin kävi syntymäpäivänä Kempeleen TouhuVekarasta noutamassa Pelastakaa Lapset ry:n Pohjois-Suomen aluejohtaja Anne Karppinen. Päiväkodin lapset olivat omin kätösin askarrelleet lahjakortin, jonka he saivat myös itse Vekara-Nallen kanssa luovuttaa. 

Vekaroiden lahjoitus tullaan käyttämään sekä suomalaisten että ulkomaalaisten lasten hyväksi kotimaassamme. Osa varoista suunnataan Oulun uuden ryhmäkodin avaamiseen ja esimerkiksi vapaa-ajanviettoon tarkoitettavien pelien ja urheiluvälineiden hankkimiseen. Ryhmäkodissa asuu 0-16-vuotiaita turvapaikanhakijoita, jotka tulevat Suomeen ilman vanhempiaan. Entisen Onnela-lastenkodin tiloihin avautuva ryhmäkoti aukeaa ennen joulua. Mikä parasta, lahjoituksen luovuttaneen TouhuVekaran väki onkin jo saanut kutsun ryhmäkotiin vierailulle! 

Osa lahjoituksesta suunnataan vuorostaan suomalaisille perheille ja lapsille järjestön tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaan. Tukiperhetoiminnassa tuetaan lapsiperheitä, joiden omat voimavarat ovat heikentyneet ja joissa tarvitaan tukea lasten ja koko perheen jaksamiseen. Tukihenkilötoiminnassa vapaaehtoiset vuorostaan auttavat ja tukevat pienten lasten perheitä esimerkiksi lapsia hoitamalla tai kuuntelu- ja keskustelukumppanina toimimalla. Lisää Pelastakaa Lapset ry:n toiminnasta voi lukea järjestön nettisivuilta.

Limingan VekaraKulman henkilöstö juhlatunnelmissa!

Vekaroilla jokainen päiväkoti on oman näköisensä. Tämä näkyi myös siinä, miten syntymäpäivää päiväkodeissa juhlistettiin. Oli naamiaisia, tanssia, musiikkia ja jopa lasten oma näytös vanhemmille! 

Haluammekin kiittää upeita työntekijöitämme ja asiakkaitamme kuluneista vuosista. Tulemme jatkamaan toimintaamme samalla suurella innolla myös tulevaisuudessa – upeiden työntekijöiden sekä meille tärkeiden, toimintaamme ohjaavien, Vekaran arvojen voimin!

ViksuVekaran syystouhuiluja

Syksyiset terveiset Kempeleen ViksuVekarasta! Tällä kertaa ajattelimme hieman kertoa mitä meillä ViksuVekarassa on näin syksyn mittaan touhuiltu.

Syyskuussa järjestimme syystapahtuman päiväkodilla. Lapset olivat innoissaan, kun päiväkotiin ilmestyi iltapäivästä pari peikkoa pihalle hauskuuttamaan ja järjestämään lasten päiväkodista haun yhteyteen toimintaa koko perheelle. Ohjelmassa oli muun muassa peikkoaskartelua ja peikkojumppaa.

Metsäretket ovat olleet myös syksyn ohjelmassa ja lapset ovat aina odottaneet innolla omaa metsäretkivuoroaan, sillä kyllähän metsässä on kiva touhuilla! Hattaroiden lapset kävivät rakentamassa siilille talvipesää metsäretkillään. Vaikka metsäretket tehdäänkin aivan päiväkodin välittömässä läheisyydessä, lähtevät lapset retkille hyvin innoissaan.

Retkillä olemme ennen eväiden syöntiä sanoneet metsämörrien ruokalorun:

”Olen nälkäinen, sanoo peukalo. 

Niin minäkin, sanoo etusormi.

Otetaan eväät esiin, sanoo keskisormi.

Voi, miten paljon hyvää, sanoo nimetön.

Nyt aloitetaan, sanoo pikkusormi.”

Heppuleiden lapset ovat puolestaan käyneet keräilemässä metsästä mustikoita ja tehneet itse pikkukätösin maukasta piirakkaa.

Lokakuun alussa vietimme puolestaan Caritas-olympialaisia. Saimme Caritas-palvelutalosta asukkaita mukaan olympialaisiin päiväkodin pihalle. Lapsista oli mukavaa heittää olympialaisissa muun muassa keihästä ja saapasta. Pallon pujotteluradan käyminen myös onnistui osalla Caritas-kodin asukkaista rollaattorin kanssa.

Olemme myös porukalla käyneet lähikirjastolla vierailulla hakemassa päiväkodille uusia lainakirjoja. Lapset ovat erityisesti pitäneet siitä, kun ovat itse saanet valita mieluisan kirjan, joka lainataan päiväkodille. Omien vierailujemme lisäksi kirjastotäti käy päiväkodillamme säännöllisesti lukemassa meille kirjoja kirjanlukutuokiolla.

Lelupäivät ovat olleet syksyllä iso hitti ja viikon odotetuin päivä päiväkodilla! Lapset kertovat mielellään minkä lelun he ovat tuoneet mukanaan ja kaikki temput lelujen kanssa esitellään aina innolla.

Hattaroiden lapset ovat aloitelleet taikataikina-projektia, jossa taikataikinasta on tehty hahmoja dinosauruksista tonttuihin. Lapset saavatkin käyttää mielikuvitustaan ja päättää itse millaisen hahmon he haluavat taikataikinasta muovailla.

Syksy täällä ViksuVekarassa onkin mennyt mukavasti touhuillessa kaiken näköistä. Pikkuhiljaa päiväkodilla alamme valmistautumaan tulevaan talveen ja jouluun, jolloin onkin sitten erilaisia touhuiluja tiedossa.

Syysterveisin

ViksuVekaran väki

Viikko ekoilua VekaraKulmassa

Vekaran Ekoteko –kampanja on parhaillaan hyvässä vauhdissa! Annoimme haasteeksi jokaiselle päiväkodille toteuttaa mieleisensä ekoteon yhdessä henkilökunnan ja lasten kanssa. Kampanjan avulla halusimme tuoda ekologisuuden ja ympäristöystävällisyyden teemaa esille, sillä nämä ovat arvoja, jotka ovat tärkeitä myös meille Vekaroille. Lisäksi halusimme kannustaa päiväkoteja toden teolla pohtimaan miten ekologisuus ja kestävä kehitys voidaan päiväkodeissa ottaa huomioon, lasten kanssa tietenkin! Limingan VekaraKulmassa varattiin kokonainen viikko teeman käsittelyyn. Nyt pääsemmekin kuulemaan, mitä kaikkea päiväkodissa oikein tehtiin.

Meillä VekaraKulmassa tiedetään nyt miksi ja miten kannattaa jätteet kierrättää!

Viikko alkoi sillä, että tutkimme miksi onkaan hyvä kierrättää ja miten kierrätysasiat on hoidettu meidän päiväkodissamme tällä hetkellä. Kaikelle arjessa syntyvälle jätteelle löytyi kuin löytyikin oma paikkansa. Lapsilla tuntuikin olevan tieto hallussa jo ”kierrätys” -muskarissa. 

Seuraavaksi päätimme siivota päiväkodin pihan. Työnjako oli selvä: aikuiset haravoivat samalla kun lapset lastasivat pulkat ja vetivät roskat portille. Haravointijätettä lastattiin kaksi jättisäkillistä, jotka tietysti käytiin kippaamassa Limingan puutarhajätteen keräyspaikalle, jossa siitä tehdään multaa kunnan puistoihin.

Kun siivousvauhtiin oli kerran päästy, niin päätimme siirtyä siivoamaan päiväkodin viereistä metsää! Jonkun tyhmän aikuisen pullo- ja juomapurkkikaatopaikan siivosimme kokonaan ja pakettiautollinen saatiin myös naulaisia vaarallisia lautoja kerättyä, jotka olivat sikin sokin metsään heitettynä. Valitettavasti lautoja kuitenkin jäi metsään meidän ahkerasta siivouksesta huolimatta. Keväällä palaamme metsään siivoamaan lisää!

Mitä muuta voisimmekaan viikon aikana vielä tehdä? Onneksi Inkan ja Teemun äiti on töissä Oulun Jätehuollossa ja hän järjestikin meille mieluisan vieraan seuraavaksi aamuksi! Oiva Roina –varis saapui päiväkotiimme ja kertasi vielä miten tulee kierrättää niin, että jätteestä saadaan kaikki hyöty irti. Varmuuden vakuudeksi lähdimme koko joukkolla vielä linja-autoretkelle paikanpäälle Ruskon jätekeskukseen. Siellä varmistimme itse, että miten jätteet lajitellaan. Oivapisteelle päätyivät metsästä siivotut metallit ja lasit. Lajitteluareena Lareen veimme puolestaan lahot laudat ja tiiliskivet kivien keräyskasaan. Tuliaisiksi Ruskosta saimme monta mielenkiintoista vehjettä, joista talven aikana VekaraKulman verstaalla tehdään vielä ties mitä.

VekaraKulman viikko olikin täynnä monen moista ekoilua. Nyt on niin lapsilla kuin aikuisillakin reppu täynnä tietoutta ekologisuuteen, ympäristöystävällisyyteen ja lajitteluun liittyen!

Syksyisin Ekoterveisin,

VekaraKulman porukka

LoistoVekaran syysterveiset

Terveisiä täältä Vantaan LoistoVekarasta! Kuusi viikkoa sitten LoistoVekara, Vekara Päiväkotien perheen uusin tulokas, avasi ovensa Vantaan Tammistossa. Aika on vierähtänyt vauhdilla, mutta paljon on silti kuudessa viikossa ehtinyt tapahtua. Siitä tyhjästä ja kolkon tuntuisesta talosta on muodostunut lasten täyttämä eloisa päiväkoti. Uusi henkilöstö on jo asettunut taloksi ja päiväkodin lapsetkin ovat hiljalleen tottuneet päiväkotiarkeen ja uusiin rutiineihin.

Uuden päiväkodin käynnistäminen on ollut arvatenkin työlästä, mutta samaan aikaan myös antoisaa. Kaikilla, niin aikuisilla kuin lapsillakin, on ollut edessä paljon uuden opettelua, mutta yhdessä tekemällä olemme onnistuneet luomaan vankan pohjan uudelle päiväkodille – päiväkodille, jossa lasten on mukava ja turvallinen olla, ja jossa he voivat kasvaa ja kehittyä omana itsenään. LoistoVekarassa kaikki saavat loistaa omalla tavallaan! On lupa itkeä kun itkettää, nauraa kun naurattaa ja hassutella kun hassuttaa. Jo nyt lyhyenkin ajan jälkeen on helppo todeta, että meillä LoistoVekarassa on mahtava yhteishenki ja positiivinen tekemisen meininki!

Vaikka alussa päivät täyttyivätkin enimmäkseen itkusta ja ikävästä, niin nyt meillä touhottaa jo reippaita ja toinen toistaan iloisempia pikku-Vekaroita. Kaikista parasta on, kun joka päivä huomaa uusia edistysaskelia niin oman työnsä suhteen kuin lastenkin osalta. Työssä oivaltaa päivittäin jotain uutta ja saa jatkuvasti uudenlaisia ideoita työn toteuttamiseen. Lasten kohdalla on taas ollut mahtava seurata miten hienosti jokainen lapsi on löytänyt paikkansa päiväkodissa. Alun arkuudesta ei ole enää tietoakaan, kun päiväkodin touhut ovat tulleet tutuiksi. Välillä edelleen ihmetellään ja kummastellaan hassuja asioita, muun muassa sitä miksi vessassa on niin monta pottaa tai miksi sängyt ovat kaapissa. Ihmettely yhdessä lasten kanssa haastaa myös meidät aikuiset pohtimaan asioita uudenlaisesta näkökulmasta – ja meillä LoistoVekarassa tartutaankin innokkaasti lasten tekemiin huomioihin ja oivalluksiin, sekä kiinnostutaan niistä asioita, joihin lapset kohdistavat oman kiinnostuksensa.

Loistavan henkilökunnan ja loistavien lasten ansiosta meillä on varmasti edessä mikäs muukaan kuin loistava tulevaisuus!

Loppuun vielä lainaus Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa –sadusta, jonka voi liittää osuvasti myös uuden päiväkodin käynnistämiseen ja siihen liittyviin ajatuksiin:

”Voisitko kertoa minne päin tästä pitäisi lähteä?”

”Se riippuu hyvin paljon siitä minne haluat mennä”, sanoi Kissa.

”Ei sillä ole niin väliä...” sanoi Liisa.

”Sitten ei ole väliä silläkään minne päin menet”, sanoi Kissa.

Kyseinen lainaus muistuttaa oivallisesti siitä, että vaikka aina ei välttämättä tietäisikään oikeaa suuntaa, ei se oikeastaan haittaa. Tärkeintä on vain suunnata eteenpäin sekä pitää mieli avoimena ja positiivisena. Näin me LoistoVekarassakin tehdään!

Iloisin terveisin
LoistoVekaran poppoo