Liikkuvasta Vekarasta pesiskenttien tähdeksi

Vekaroiden oma kummiurheilija on Lipottarissa pesäpalloa pelaava Susanna Korkala. Susanna ja hänen veljensä olivat aikoinaan Vekaroiden ensimmäiset hoitolapset, joten Susannan valinta Vekaroiden kummiurheilijaksi oli luontevaa. Pian liikuntaneuvojaksi ja ylioppilaaksi valmistuva Susanna kertookin seuraavaksi omakohtaisista kokemuksistaan kuinka jo lapsena aloitettu liikunta kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Vuoden 2001 elokuussa asteli 4-vuotias Susanna ensimmäistä kertaa silloiseen Niittyvillan päiväkotiin, joka muuttui myöhemmin Vekara-päiväkodiksi. Tarhatätien koostamaa päiväkotikansiota selaillessa mieleen muistuu jos jonkinnäköisiä tapahtumia ja tempauksia, jotka tekivät Niittyvillassa vietetyistä vuosista erityiset. Muistojen lisäksi myös liikunta on pysynyt osana jokapäiväistä elämää.

Pian 20 vuotta täyttävänä nuorena naisena olen ehtinyt tehdä monia valintoja elämässäni. Suurimpiin niistä kuuluu varmasti 16-vuotiaan Susannan päätös muuttaa yksin Rovaniemelle opiskelemaan liikunta-alaa. Nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen voin todeta, että helpointa tietä ei todennäköisesti tullut valittua. Kolmoistutkinnon (Rovaniemellä) ja urheiluharrastuksen (Oulussa) yhteensovittaminen on vaatinut uhrauksia molemmista päistä. Kuitenkin se, että ensi keväänä pelaan ensimmäisen kauteni Naisten superpesiksessä ja juhlin valmistumistani liikuntaneuvojaksi ylioppilaslakki päässä, palkitsee useamman vuoden uurastuksen. 

Vaikkei lapsena ymmärtänyt olevansa liikuntapainotteisessa ympäristössä, tuli se esille monin tavoin. Useita eri liikuntamuotoja kokeiltiin ja harjoiteltiinkin yhdessä. Talvella käytiin hiihtämässä ja luistelemassa, laskettiin mäkeä ja vierailtiin lumen peittämässä Mörrimetsässä. Eskarissa pääsimme myös uimakouluun! Erilaiset pienet retket ja tempaukset tekivät arjesta jännittävää, unohtamatta päiväkodin pihan tarjoamia virikkeitä. 

Nyt hiukan vanhempana on hieno huomata, kuinka moni liikuntamuoto on jäänyt omalle harrastelistalle. Kuudentoista pesäpallovuoden lisäksi uin kilpaa lähes kymmenen vuotta ja nykyäänkin polskuttelen omaksi ilokseni. Myös jalkapallo ja salibandy tuli tutuksi lapsena ja pelaaminen on edelleen yhtä mukavaa. Yhteenvetona voisi todeta, että liikkuminen on kuulunut elämääni aina ja tulee varmasti kuulumaankin. Äidin kanssa olemme samaa mieltä siitä, että liikkuva päiväkoti on auttanut liittämään liikunnan osaksi jokapäiväistä elämää jo varhaislapsuudesta alkaen.

Hiihto ja luistelu ovat kuuluneet lapsesta saakka talven liikuntamuotoihin ja tähän on vaikuttanut varmasti alkujaan lajien positiivinen esilletuonti päiväkodissa. Harmittavan usein ylemmille luokka-asteille siirryttäessä oppilaat kokevat esimerkiksi hiihdon epämiellyttäväksi. Oma ammattitaustani on auttanut huomaamaan, että usein syynä on taitojen puute ja sen seurauksena luonnollinen epäonnistumisen pelko. Mielestäni tällaisia epämiellyttäviä tilanteita olisi vähemmän, jos liikunta ja sen eri muodot olisivat luonnollisesti mukana lapsen kehityksessä mahdollisimman varhaisesta vaiheesta asti. Jo kokemukset esimerkiksi juuri hiihdosta helpottavat tulevaisuutta huomattavasti. 

Suoritin yhden koulutukseeni kuuluvista työharjoittelujaksoista liikuntapainotteisessa päiväkodissa. Oli ihana huomata, kuinka huomaamattomasti liikuntaa yhdistettiin arkisiin, opeteltaviin asioihin. Jo aamupiiristä lähtien lapset ovat passiivisen kuuntelijan roolin sijasta aktiivisesti mukana toiminnassa. Kiipeileminen, hyppiminen ja juokseminen on sallittua tiettyjä sääntöjä noudattaen. Esteratoja ja liukumäkiä rakennetaan tuoleista ja penkeistä. Ulkoillessa kannustetaan kokeilemaan tasapainoilua laudalla tai harjoitellaan hyppynarulla hyppimistä. Kaikki tämä kuuluu arkeen, mikä tarkoittaa sitä, ettei liikkumiseen vaadita erillistä ohjattua jumppatuokiota. Totta kai näitäkin järjestetään, mutta tärkeämpää on rohkaista ja opastaa lapsia toimimaan itsenäisesti ja herättää kiinnostus uuden opetteluun.

Lasten aito innostus ja kokeilunhalu ilahduttivat vieraillessani Kempeleen ViksuVekarassa muutama viikko sitten. En ehtinyt edes kentälle jalkapallon kanssa, kun pelaajat olivat jo valmiina aloittamaan intoa puhkuen. Joukkueista ja jalkapallon ideastakaan ei välttämättä ollut tietoa, mutta kenttä täyttyi silti juoksentelevista lapsista. Liikuntaa painottavissa päiväkodeissa hienointa on se, että tilat ja välineistö mahdollistavat liikkumisen. Lapset oppivat oma-aloitteisiksi ja liikuntasuositukset täyttyvät ilman suurempia ponnisteluja. Monesti myös kipinä vapaa-ajan harrastuksiin syttyy juuri päiväkodissa, niin kuin minun tapauksessani kävi.

Mukavia hetkiä liikunnan parissa toivottaa,

Vekaroiden kummiurheilija Susanna

Kirjatonta esiopetusta

Vauhdikkaat on kirjaton, 25 lapsen esiopetusryhmä Oulun LystiVekarassa. Ryhmässä on kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja. Uudistettu esiopetussuunnitelma painottaa lapsen osallisuutta sekä oppimista lapsen mielenkiinnon kohteiden kautta. Me Vauhdikkaissa kyselemme lasten toiveita esiopetusvuodelle. Kun lapset huomaavat, että heitä kuullaan ja heidän ehdottamiaan asioita toteutetaan, he oppivat ja uskaltautuvat esittämään ehdotuksiaan ilman, että aikuisen tarvitsee edes kysyä. Myös havainnoimalla lasten leikkejä saamme arvokasta tietoa lasten mielenkiinnon kohteista.

Puistoreissulla testattiin luistavatko kurahousut nurmella? Eivät oikein luistaneet...

”Rottiksessa” liikunnallinen laululeikki meneillään.

Lasten toiveiden pohjalta on toteutunut muun muassa lasten itseohjaamat tennis-, karate- ja balettituntitunnit. Olemme myös saaneet nauttia sirkusesityksestä sekä erilaisista tanssiesityksistä. Lasten toiveesta on pelattu lentopalloa, pesäpalloa, jalkapalloa ja käyty puistoretkillä sekä rakenneltu leijoja ja lennokkeja, muutama nimetäksemme. Varmistaaksemme esiopetuksen eri osa-alueiden toteutumisen, käytämme tällä lukukaudella open oppaina muun muassa Salaisen maan esiopetus -opettajan opasta, Metsämörri-ohjaajan opasta (koulutuksen käyneet), Rotta Mokoma-laululeikkejä sekä Häijyherne ja Lempeysliemi -kirjaa. 

Esiopetuksessamme painottuu toiminnallisuus. Erilaisia asioita opetellaan liikunnan kautta ja lapsi on aktiivinen toimija. Hyödynnämme oppimisessa myös erilasia oppimisympäristöjä. Mikä ilo onkaan, että meillä on päiväkodilla oma pelikenttä sekä Pikku-Metsä jossa touhuilla. Me eskarit olemme jo niin isoja, että suuntaamme usein myös päiväkodin ulkopuolelle esimerkiksi puistoon, metsään, kuntopolulle tai vaikka koulun pihalle.

Mörrimetsään mennessä pysähdyimme miettimään mistä päin tuulee? Minne päin pilvet liikkuvat?

Vauhdikasta menoa Mörrimetsässä. Hyppelyjen lomassa voi metsästä etsiä Mörrin jättämiä viestejä tai kirjoittaa keppikynällä omia viestejä Mörrille.

Kirjaimia ja sanoja voidaan harjoitella kirjaimelta kirjaimelle hypellen.

Hyödynnämme myös päiväkodin muiden aikuisten osaamista. Olihan mukavaa, kun Touhukkaiden Salla-ope kävi ohjaamassa meidän eskareille Video-pensseli työpajaa. Pienryhmät etsivät ympäristöstä kohteita valitun alkukirjaimen perusteella. Kohteet kuvattiin, tallennettiin ja lopuksi katsottiin tuotokset. Lapset tuntuivatkin olevan tottuneita tabletin käyttäjiä. Hauskaa oli kuvata esimerkiksi A:lla alkavaa Anna-Kaisa opea. Ensin ihan läheltä, sitten vähän kauempaa ja lopulta niin kaukaa, että koko Anna-Kaisa näkyi kuvassa. Osa lapsista innostui kokeilemaan menetelmää myös kotona. Tableteille on ladattu myös Molla ABC-sovellus, jota käytämme silloin tällöin. Sovelluksen avulla voi harjoittaa hienomotorisia taitoja harjoittelemalla uusia mallikirjaimia ja numeroita. 

Kirjattomuus ei tarkoita, ettemmekö välillä istu pöydän ääressä tekemässä ”kynätehtäviä”. Esikoulutehtävät laitetaan omaan kansioon, jonka lapsi vie mukanaan esikoulun päätyttyä. Aakkos-kirjan jokainen lapsi tekee lukuvuoden aikana itselleen. Kirjaa työstäessä käytetään eri aiheita ja menetelmiä. Aakkos-kirjasta tulee jokaisen lapsen itsensä näköinen.

Aakkos-kirjassa seikkailee Pokemoneja.

”A niin kuin Axew, Aibom tai Arbok.”

Lapset toimivat kolmessa, kansioiden värien mukaan itse nimeämissään pienryhmissä: 

Siniset Jääkristallit (kuvassa), Mustat Lakritsijäätelöt ja Valkoiset Tulilinnut.

Lokakuun alussa käynnistyneissä projekteissa tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteena ovat erilaiset eläimet, Pokemonit ja joukkuepelit. Projektien sisältöön kuuluu erilaisia tehtäviä projektin suunnittelijoiden toiveiden mukaan sekä opettajan suunnitelman mukaan kirjaimet A ja I sekä numerot 1 ja 2, unohtamatta painotusaluettamme liikuntaa. Nämä ”projektit” kestävät niin kauan kuin kiinnostus niihin säilyy.

Myös sosiaalisten taitojen harjoittelu on tärkeää. Häijyherne ja Lempeysliemi -kirjojen tehtävien kautta sosiaalisia taitoja voidaan harjoitella muun muassa keskustellen, leikkien, maalaten, liikkuen ja näytellen.

”Niittypellon eläinten kanssa voi harjoitella ristiriitatilanteita esimerkiksi draaman kautta itsetehdyillä keppinukeilla.”

Esikouluvuoden ollessa vasta aluillaan emme tiedä mitä kaikkea lukuvuosi tuo tullessaan. Ehkä saatte kuulla meistä vielä lisää ainakin Vekaroiden Facebookin kautta. Kirjattomuus on meille mielekäs työskentelytapa. Koemme, että kirjattomuus antaa tilaa sekä opettajan että lapsen luovuudelle ja ennen kaikkea lapsen mielenkiinnon kohteille sekä osallisuudelle. Ilolla olemme kuulleet, että muissakin Vekaroiden esikouluissa on päätetty kokeilla kirjattomuutta. Kannustamme esikouluopettajia rohkeasti kokeilemaan kirjattomuutta, sillä aina voi palata takaisin kirjalliseen eskariin. Varoitamme kuitenkin, että voit jäädä koukkuun kirjattomuuteen!

Ilon- ja opintäyteistä syksyä toivottaen,

Anna-Kaisa, Tanja sekä kaikki LystiVekaran eskarilaiset

Liikunnan iloa VekaraPolussa

Menneiden viikkojen aikana Tampereen VekaraPolussa on liikuttu monella tavalla. Syyskuun ilmat ovatkin suosineet ulkoilutapahtumiamme. VekaraPolun omissa olympialaisissa lajeina olivat muun muassa saappaanheitto, köydenveto ja potkukeilailu. Jokainen ryhmä sai tuoda olympialaisiin oman soihtunsa ja niissä roihui ystävyyden ja liikunnan tuli!

Syyskuussa on vietetty myös Varpaat vauhtiin! -kampanjaa. Kampanjan tavoitteita ovat lasten päivittäisen liikunnan määrään lisääminen, varhaiskasvattajien työn tukeminen liikuntakasvatuksen toteutuksessa sekä vanhempien innostaminen liikkumaan yhdessä lastensa kanssa. Kampanjan teemoja ovat lapsen osallisuus ja liikkumisen ilo jokaisen lapsen kohdalla.

Vauhtivarpaat ovatkin vauhdittaneet syyskuisia viikkoja. Pääasiassa olemme liikkuneet ulkona uusin tavoin. Lapset ovat päässeet kokeilemaan esimerkiksi auton renkaissa pujottelua ja pöytien alta ryömimistä, kottikärrykävelyä unohtamatta. 

Ryhmät ovat myös jumpanneet omassa salissa vuorollaan. Liikuntahetki voidaankin valjastaa oppimishetkeksi. Esimerkiksi Peikkoluolan Vekarat tutustuivat värien maailmaan liikunnan kautta.

"Lompsuta lomps lompsutellaan, tai juostaan tosi lujaa.

Pompsuta pomps pompsutellaan, palloa pitkin kujaa.

Liikuta lii liikutellaan, käsiä ylös ja alas.

kiikuta kii kiikutellaan, eteenpäin kuin valas."

Aurinkoista syksyn jatkoa toivottaa koko VekaraPolun väki!