Muhoksen VauhtiVekarassa vietettiin isänpäivän kunniaksi isien ja lasten yhteistä puuhailtaa!
Ilta alkoi Nipsujen lauluesityksellä ”Fiksut muksut”, jonka jälkeen isät lapsineen siirtyivät erilaisiin puuhapisteisiin. Esillä oli tarvikkeita puutöitä varten, käpyjä pienempiin askarteluihin, piparkakkutalon koristeiden leikkauspiste sekä itse piparkakkutalon maalaus.
Talona toimi iso pahvilaatikko, johon oli leikattu reiät ovia ja ikkunoita varten. Olimme päättäneet jo etukäteen, että laatikko maalataan piparkakkutaloksi ja koristellaan tietenkin asiaan kuuluvin koristein! Maalarit maalasivat taloa huolellisesti: seinät saivat pintaansa ruskeaa väriä ja katto maalattiin mustaksi. Malttamattomimmat maalarit olisivat halunneet ottaa talon heti käyttöönsä.
Puutöissä syntyi puolestaan monenmoista härveliä isien avustuksella, ja pienet puutyöläiset olivatkin erittäin taitavia! Naulaaminen lapsilta onnistui ilman haavereita, ja muutama rohkea pääsi käyttämään myös isoa porakonetta. Kävyt puolestaan muovautuivat monenlaisiksi eläimiksi. Oli kirahvin ja pienen possu näköistä, mutta enemmistönä taisi kuitenkin olla perinteinen käpylehmä.
Isät ja lapset pääsivät kokeilemaan myös rentoutushuonetta. Huone oli sisustettu talviseksi tähtikirkkaaksi illaksi, jossa lumihiutaleet leijailivat keveästi rentoutujien kasvoille ja päälle. Tässä draamassa käytettiin apuna vanhaa piirtoheitintä ja hallaharsoa, taustalla soi levyltä Hiljaisen Hyönteisen kappale Lunta sataa. Tämä huone oli niin mielenkiintoinen, että muutama isä lapsineen vieraili siellä useamman kerran!
Tarjolla oli myös silmäniloa vanhoja esineiden muodossa. Oli vanhoja valokuvia, sanoma- ja aikakauslehtiä, joka naisen niksikirjaa sekä esineitä tuohikontista öljylamppuun.
Puuhastelujen lomassa isät kertoilivat omia lapsuusmuistojaan. Osa isistä oli itsekin ollut lapsena päiväkodissa ja osa oli saanut viettää nuo mielekkäät vuodet kotihoidossa. Mietteitä nousi esiin myös kasvatuskumppanuudesta ja siitä, miten se näkyi ja toteutui silloin isien lapsuudessa. Kotitöiden tekeminen oli hyvin yleistä joka perheessä, ja työt kuulostivat näin nykyisen mittapuun mukaan aika hurjiltakin! Tärkeää oli kuitenkin omien isovanhempien auttaminen. Monella oli muistoja myös siitä, kun isovanhemmat asuivat samassa talossa oman perheen kanssa.
Kaiken tämän lomassa isät ja lapset maistelivat iltapalaksi lasten leipomaa pannuleipää lisukkeineen sekä perinteistä puolukoista keitettyä lappapuuroa.
Ilta kuluikin nopeasti mukavassa seurassa!
Kiitos kaikille VauhtiVekaroiden isille ja lapsille!
Terveisin,
VauhtiVekaran poppoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti