Tunteet ovat olennainen osa meitä kaikkia ihmisiä. Aikuistenkin kesken voimme ryhmässä havaita monenlaisia ”ilmoilla olevia fiiliksiä” siitäkin huolimatta, että me aikuiset olemmekin jo oppineet tunteitamme hillitsemään, hallitsemaan ja ehkä jopa piilottamaan (mikä ei toki välttämättä aina ole hyvä asia!) Lapset kuitenkin vasta harjoittelevat tunteidensa nimeämistä, ymmärtämistä, ilmaisua ja hallintaa. Siispä päiväkodissa tunteet ovat esillä koko ajan hyvinkin voimakkaasti.
PikkuVekaran eskarilaiset esittämässä erilaisia tunteita. Osaatko sinä sanoa, mikä tunne missäkin kuvassa on kyseessä?
Niin kuin kaikki päiväkodinelämää seuranneet tietävät, mahtuu päiväkotipäivään usein jos jonkinmoista hetkeä ja tilannetta. Sanotaan aamuheipat ja heräillään päivään, etsitään leikkikavereita ja pohditaan yhdessä mitä tänään leikittäisiin, puuhataan yhdessä aikuisen ohjeiden mukaan pienryhmätuokioilla ja ulkoillaan. Puetaan, riisutaan, levätään, touhutaan, pohditaan, puhutaan, syödään, liikutaan… Lopulta päivän päätteeksi hyvästellään kaverit ja päiväkotipäivä. Kaikkiin näihin hetkiin yhdistyy tunteita, pienempiä ja suurempia, hillittyjä tai voimakkaita.
On tärkeää oivaltaa, miten useita tunteita lapsi voi päivänsä aikana käydä läpi. Hyvästien jättö vanhemmille voi aamulla surettaa tai aamupuuron syönti väsyneenä harmittaa. Toisaalta kavereiden näkeminen voi ilahduttaa ja hyvät leikit riemastuttaa riehakkuuteen saakka. Voi olla, että polvi osuu kipeästi penkinkulmaan ja hetken ajan itkettää ja iskee ikävä kotiin. Tai voi olla, että kaverin kanssa vitsaillaan niin, että nauretaan vedet silmissä. Joskus sattuu vahinkoja tai väärinymmärryksiä ja kaverin kanssa tuleekin riitaa. Silloin voi harmittaa, suututtaa tai jopa vihastuttaa. Uusia asioita opetellessa voi joutua harjoittelemaan pettymysten sietoa, mutta toisaalta voi löytää oppimisen iloa ja riemua, sekä tuntea ylpeyttä omasta aikaansaannoksestaan.
Joskus jos sattuu oleman väsynyt ja levoton olo, voi olla, että aikuinen joutuu muistuttelemaan päivän aikana useita kertoja vaikkapa ohjeiden kuuntelemisesta ja silloin voivat aikuisetkin ruveta ärsyttämään. Toisaalta voi olla, että aikuisen sylissä tai lepohetken hiljaisuudessa löytääkin rauhallisen olon ja virkeyden loppupäiväksi. Joskus käy niin, että päivän paras leikki lähtee käyntiin iltapäiväulkoilulla ja silloin voi olla keljua lähteä kotiin kesken hauskan leikin. Silloin kiukuttaa! Tai sitten vanhempaa on odoteltu jo tovin aikaa ja mikä riemu syntyykään siitä, kun päiväkodin portista viimein tulee se oma äiti tai isä!
Aikuistakin voivat joskus tunteikkaat päivät väsyttää ja hämmentää. Kuitenkin oloa usein helpottaa jo se, että tunteen voi puhuen sanoa ääneen. Siksi pidämme PikkuVekarassa hyvin tärkeänä sitä, että tunteita sanoitetaan ja nimetään lapsille. Niiden merkitystä pohditaan ja samalla opimme ymmärtämään, että kaikki tunteet ovat tärkeitä ja arvokkaita, ja että niitä saa tuntea ja näyttää.
Keskustelemme myös siitä, missä menee tunteiden ilmaisun raja. Itseään, kaveria tai ympäristöä ei voi vahingoittaa. Sen sijaan kiukkupaperia voi repiä ja syltätä, aikuisen syliin saa tulla, voi hakea oman hiljaisen paikan missä rauhoittua sekä keskustella aikuisen kanssa esimerkiksi tunnekorttien tai tunnemittarin avulla omasta tunteesta. Yhdessä voidaan myös pohtia, miten ikävää tunnetta voisi helpottaa. Riidoissa sopiminen auttaa asian yli, jonka jälkeen voidaan taas jatkaa yhdessä. Kipeään sormeen voi puolestaan puhallus ja empaattinen hymy tehdä ihmeitä. Liian riehakkaaseen olotilaan voi hetki satua kuunnellen tai palapeliä kooten antaa apunsa niin, että myöhemmin voi taas aloittaa uudet leikit rauhallisemmalla mielellä.
Käytössämme on koko tunteiden kimara! Se on elämän suola ja rikkaus.
Tunteikasta syksyn jatkoa toivotellen
PikkuVekaran väki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti