Elettiin elokuuta vuonna 1997. Muistan, kun istuin keittiönpöydän ääressä upouudessa college-puvussa ja varoin tiputtamasta muroja syliini. Kesken aamupalahetken minua alkoi jännittää suunnattomasti ja taisinpa tiputtaa parit kyyneleet. En kuitenkaan halunnut näyttää tunteenpurkausta äidilleni, joka hääräsi vuoden ikäisen pikkusiskoni kimpussa. Piti olla reipas.
Oli ehkä osaksi pikkusiskon syytä, että olin myöhässä. Ensimmäisenä esikoulupäivänä. Hyvinpä se koulutaival alkoi! Kaverini ovat jälkikäteen usein naureskelleet, että astuin aamupiiriin leuhkasti, elokuvamaisin elein hiuksiani heilauttaen. Omien muistikuvieni mukaan olin pakokauhun vallassa ja yritin epätoivoisesti hakea katseellani tuttuja kasvoja 14 lapsen seasta. Löytyihän niitä, mutta minulle aamupiirissä osoitettu paikka oli kahden tuiki tuntemattoman pojan välissä. Pitipä poikien vielä siirtyäkin, että omalla nimelläni koristettu lehti löytyi penkistä. Oman nimen näkeminen lopetti jännityksen. Kuuluin porukkaan.
Tuosta päivästä on nyt kulunut aikaa 18 vuotta ja muutama hassu päivä. Täällä meillä Raahen VilliVekarassa esikoululaisten arki on lähtenyt käyntiin hyvin ja kaikki eskarilaiset tuntuvat olevan (ainakin vielä) innoissaan. Oli esikoulun opetussuunnitelma muuttunut sisältönsä puolesta vuosien saatossa kuinka paljon tahansa, on varmaa, että ensimmäisinä päivinä kaikkia esikoulun aloittavia lapsia jännittää. Eskarilaisten ajatuksissa vilisee monia erilaisia kysymyksiä. Mitä kaikkea tulevana vuonna tehdään? Oppivatko kaikki tunnistamaan kirjaimia? Ehkä jopa lukemaan? Entä saadaanko me vielä leikkiä? Samanlaiset asiat askarruttivat myös minua ja ”luokkatovereitani” liki kaksikymmentä vuotta sitten.
Esikouluikäiset lapset eivät ole enää pikkuisia, vaan päiväkodin vanhimpia. Eskarilaiset näyttävät pienemmille lapsille esimerkkiä. He ovat roolimalleja, joiden oletetaan osaavan jo käyttäytyä (päiväkotislangin mukaisesti) isojen poikien ja tyttöjen tavoin. Itse olin ennen esikoulua perhepäivähoidossa, joten minulla ei ole kokemusta siitä, kuinka hienoa oli vihdoin saavuttaa ”kastijärjestelmän” huippu, eli päiväkodin vanhimpien lapsien asema. Täällä meillä VilliVekarassa on muutamia eskarilaisia, jotka ovat olleet päiväkodin asiakkaana jo 1-vuotiaasta lähtien. Olen tiedustellut heiltä, että mitä mieltä he ovat asemastaan päiväkodin vanhimpina. Vaikka vastaukset ovat kiteytyneet arjessa näkyviin asioihin, kuten siihen miten eskarilaisten ei tarvitse enää nukkua päiväunia tai kuinka ulkona pitää välttää vaarallisia temppuja kiipeilytelineessä, etteivät pienemmät ottaisi mallia, on kaikkien olemuksesta heijastunut pienimuotoinen ylpeys siitä, miten hienoa on olla päiväkodin vanhin – melkein jo koululainen!
Tulevan syksyn aikana VilliVekaran esikoululaiset aikovat ulkoilla paljon muun muassa Metsämörri-toiminnan hengessä, vierailla teatterissa ja konserteissa, sekä opiskella englantia arjen kielisuihkujen ja pienryhmissä tapahtuvien ”enkkuhetkien” avulla. Kirjaimiin ja numeroihin tutustuminen on olennainen osa esikoulua, ja oli jo vuonna -98. Muistan elävästi, kun kiersimme päiväkotia pienissä ryhmissä ja etsimme eri paikkoihin piilotettuja pahvikirjaimia. Riimit, lorut, sadut ja tarinat ovat lasten kielen kehityksen kannalta tärkeässä osassa ja monet eskarissa opetellut laulut säilyvät muistoissa aikuisikään asti, kuten allekirjoittaneella on käynyt. On ollut myös ilo huomata, että jotkut ”entisvanhan” lastenlaulut ovat lasten keskuudessa yhä suosittuja, vaikka Hevisaurus, Munamies, Robin ja monet muut tarjoavatkin hyviä haastajia perinteisille rallatuksille.
Yhtenä tärkeänä esikouluvuoden tavoitteena, kouluaineisiin tutustumisen ohella, on kehittää eskarilaisten sosiaalisia taitoja, keskittymiskykyä ja omatoimisuutta. Omatoimisuuden tukeminen ja vahvistaminen onkin tänä vuonna kantava teema koko VilliVekaran päiväkodissa. Omatoimisuuteen sisältyy niin arjen perustoimintojen, kuten pukemisen ja ruokailun, sujumisen lisäksi esimerkiksi esikoululaisten kohdalla omista tavaroista huolehtiminen. Mitä nopeampaa oman repun pakkaamisen ja annettujen kotitehtävien tekemisen taidon omaksuu, sitä helpommalla pääsee sitten tosipaikan tullen – itse koulumaailmassa!
Hyvää alkavaa syksyä kaikille Vekaralaisille, etenkin kaikille esikoululaisille!
Toivottaa Veera ja muu VilliVekaran väki Raahesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti