Vekaroiden oma kummiurheilija on 18-vuotias, pesäpalloa pelaava Susanna Korkala. Susanna on Kempeleestä lähtöisin nuori nainen, joka opiskelee tätä nykyä Rovaniemellä kolmoistutkinnolla liikuntaneuvojaksi sekä ylioppilaaksi. Opinnot kestävät yhteensä neljä vuotta ja Susanna aloittaakin syksyllä jo kolmannen vuotensa. Susanna valikoitui aikanaan Vekaroiden kummipelaajaksi aivan erityisestä syystä, sillä hän ja hänen veljensä olivat nimittäin ViksuVekaran, silloisen Niittyvillan, ihka ensimmäiset hoitolapset!
Tässä blogitekstissä Susanna kertoilee hieman itsestään, harrastuksestaan sekä ajastaan Vekaroilla. Kuvituksena on niin tuoreita pesiskuvia kuin myös vanhoja arkistojen aarteita päiväkotiuran varrelta.
Pesäpalloharrastus sekä liikunnallinen elämäntapa
"Pesäpalloharrastus mulla alkoi pesäpallokoulusta johon menin 5-vuotiaana. Siitä lähtien olen pelannut 13 vuotta tähän päivään saakka. Kasvattajaseurani on Kempeleen Kiri, siellä pelasin ensimmäiset 10 vuotta D-ikäiseksi asti (15 vuotta) jonka jälkeen vaihdoin Oulun Lipon C-tyttöihin pelaamaan, ja edelleen ollaan samalla tiellä! Sarja on vain vaihtunut, tämän ja edellisen kauteni olen pelannut Tyttöjen superpesistä (B-tytöt) ja Naisten Suomisarjaa. Tällä hetkellä siis vain tämä pesäpallo harrastuksena, käyn kuitenkin myös salilla ahkerasti ja tykkään juosta!
Lapsena olin liikunnallinen, harrastin ja kokeilin paljon myös pesäpallon lisäksi: uintia, hiihtoa, laskettelua, yleisurheilua, jalkapalloa… Uintia kerkesin harrastaa noin 10 vuotta ahkerasti pesäpallon rinnalla, kunnes 13 vuoden iässä oli aika päättää kumpaan lajiin haluan panostaa enemmän ja silloin kilpauintiharrastus loppui. Uiminen on totta kai jatkunut vanhempanakin, kuten myös laskettelu."
Lapsena olin liikunnallinen, harrastin ja kokeilin paljon myös pesäpallon lisäksi: uintia, hiihtoa, laskettelua, yleisurheilua, jalkapalloa… Uintia kerkesin harrastaa noin 10 vuotta ahkerasti pesäpallon rinnalla, kunnes 13 vuoden iässä oli aika päättää kumpaan lajiin haluan panostaa enemmän ja silloin kilpauintiharrastus loppui. Uiminen on totta kai jatkunut vanhempanakin, kuten myös laskettelu."
Vekaroille kummipelaajaksi
"Alunperin äiti taisi saada idean tähän noin vuosi sitten keväällä, jolloin otimme myös yhteyttä Vekaroiden toimitusjohtajaan Tarjaan. Opiskelen liikuntaa ja haluan siitä tulevaisuudessa ammatin itselleni, kyseinen päiväkoti on liikuntapainotteinen, joten oletettavasti minunkin hullu liikuntakiintymys on luultavasti lähtenyt sieltä asti :D Vekara Päiväkodeista minulla on positiivinen omakohtainen kokemus, jonka takia edustan Vekaroita enemmän kuin mielelläni! Minä ja kolme veljeäni olimme myös Tarjan päiväkotiyrityksen ensimmäiset hoitolapset :)"
Päiväkotiura Vekaroilla
"Nuorimmaisen veljeni ollessa vuoden ikäinen, me kaikki neljä sisarusta aloitimme samaan aikaan Niittyvillassa. Itse olin tuolloin 4,5 vuotias (2001). Vekaroilla olin esikoulun loppuun saakka eli vuoteen 2004."
Muistoja Vekara-ajoilta
"Muistan ison osan hoitajistani ja heidän nimensä, sekä totta kai päiväkotiystäviäni joista osan kanssa olen tekemisissä edelleen. Mieleeni ovat jääneet joulukalenterit, omat syntymäpäivät, legoleikit, vesileikkihuone, pehmopalikat joista rakennettiin maja ja etenkin erilaiset retket joita teimme: Ranuan eläinpuisto, Mörrimetsä tien toisella puolella, Kuperkeikkatapahtuma, Tietomaa, Turkansaari… Pidimme joka kuukausi, olisikohan ollut perjantaisin, lelupäivän jolloin sai esitellä muille yhden oman lelun. Ylpeänä esittelin milloin minkäkin sen hetkisen suosikkilelun!
Eräänä talvipäivänä maalasimme vesiväreillä lumeen/jäähän, muistan että se oli jännää ja tykkäsin siitä tosi paljon! Pidin myös askartelusta ja piirtämisestä, taisin joka kuukausi tehdä itse kalenterin johon piirsin siihen kuukauteen liittyviä asioita. Isän- ja äitienpäivän aamupalat tai muut ”erityisjutut” kuten joulujuhlat ovat myös jääneet mieleen.
Eräänä talvipäivänä maalasimme vesiväreillä lumeen/jäähän, muistan että se oli jännää ja tykkäsin siitä tosi paljon! Pidin myös askartelusta ja piirtämisestä, taisin joka kuukausi tehdä itse kalenterin johon piirsin siihen kuukauteen liittyviä asioita. Isän- ja äitienpäivän aamupalat tai muut ”erityisjutut” kuten joulujuhlat ovat myös jääneet mieleen.
Kuuluin englannin kielikerhoon, jossa opiskeltiin leikkimielisesti ja muistan kun kokoonnuimme kerhon kanssa aina tiettyyn huoneeseen. Myös kerhon opettaja jäi mieleeni. Koulussa englanti on aina ollut lemppariaineeni, vielä tänäkin päivänä lukiossa. Sitä opiskelen mielelläni ja kehitän taitojani myös vapaa-ajalla, sillä englanti on aine jossa haluan olla hyvä ja kehittyä. Uskon, että englannin kielikerholla on ollut vaikutusta siihen, että olen onnistunut kielen opiskelussa myöhemmin ja saanut hyviä numeroita.
Tykkäsin myös aina tosi paljon lähteä esimerkiksi luistelemaan tai hiihtämään! Olin myös innokas laulaja ja leikkijä. Suurempia sattumuksia tai kommelluksia emme minä tai äitini osaltani muista, taisivat veljeni harrastaa enemmän niitä!"
Tykkäsin myös aina tosi paljon lähteä esimerkiksi luistelemaan tai hiihtämään! Olin myös innokas laulaja ja leikkijä. Suurempia sattumuksia tai kommelluksia emme minä tai äitini osaltani muista, taisivat veljeni harrastaa enemmän niitä!"
Vekaramaisin terveisin,
Susanna Korkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti