Syksyn koittaessa on välillä mukava muistella kevättä ja menneitä retkiä. Limingan JekkuVekara pääseekin nyt kertomaan heidän keväisestä metsäretkestään!
Kulkunen soi! Lapset tietävät äänen tulevan siivouskellosta. Veikeiden puolella alkaa kuhina ja tohina, kun jokainen kuulee kellon soivan. Nyt siivotaan! On aika lähteä metsäretkelle! Ennen metsäretkeä kokoonnutaan aamupiirille. Yhdessä laulamme aamuvoimistelulaulun, jonka jälkeen Tanja ja Terhi pyytävät osaa lapsista pukemaan, Virve jatkaa lorupussiin kurkistamista loppujen kanssa. Pukeminen sujuu sutjakkaasti, kun enää ei tarvitse laittaa välipukuja. Lapset tietävät, että metsäretkelle laitetaan jalkaan kumisaappaat ja päälle heijastinliivi. Terhi lähtee ensimmäisten kanssa ulos touhuamaan sillä aikaa kun Tanja ja Virve auttavat muita pukemistouhuissa. Pian pihalla juoksentelee 12 keltaiseen liiviin pukeutunutta lasta.
Kun Tanja ja Virvekin saavat ulkovaatteet päälle, otetaan varastosta esiin rattaat. Vain kaksi pienimmäistä menee istumaan kyytiin, loput jaksavat kävellä itse tuttuun metsäpaikkaan. Matkalle otetaan mukaan myös Tiina-Toukka -naru, josta osa saa pitää kiinni. Muutama lapsista haluaa ottaa kiinni aikuisen kädestä. Sitten matka voi alkaa! Matkalla ihmetellään autoja ja teiden puhdistajaa, joka kääntyy puhdistamaan Lithoviuksenlaidan jalkakäytävää. Yön sateiden jälkeen jalkakäytävä on hieman kostea ja pari isoa kastematoa luikertelee tien reunassa. Kun yksi lapsista huomaa madot, koko joukko kumartuu matojen ympärille niitä tutkimaan. Keskellä jalkakäytävää makaa vierekkäin 10 uteliasta Veikeää tutkimassa ja ihmettelemässä ruskeita kastematoja!
Kävellessämme eteenpäin, yksi lapsista toteaa, etteivät lehmät ole vieläkään laitumella! Tätä lausahdusta ei kuulla tällä reissulla ensimmäistä kertaa. Lumen sulamisen jälkeen lapset ovat odottaneet joka retkireissu, että lehmät olisivat vihdoin syömässä ruohoa nurmella!
Kun saavumme metsän laitaan, jokainen irrottaa otteen Tiina-Toukasta ja pienimmätkin pääsevät rattaista kävelemään. Aikuisen perään tehdään jono, joka lähtee kulkemaan tuttua polkua kohti metsäpaikkaa. Välillä yksi lapsista jonossa pysähtyy, odottaa, että välimatkaa seuraaviin kasvaa ja lähtee sitten mahdotonta kyytiä juoksemaan muiden perään. Kyllä on hauskaa! Oja metsäpaikkaan ylitetään tuttua siltaa pitkin. Aikuinen auttaa pienimpiä, ettei pieni jalka liukastu märällä laudalla.
Kun kaikki ovat ylittäneet sillan, kokoonnutaan piiriin. On aika laulaa metsäretkilaulu!
"Metsään tässä kuljetaan,
ystäviä tapaamaan.
Madot, kukat, linnut,
minä nähdä saan.
Leppäkerttu korea,
kulkee pitkin sormea.
Sitten lähtee lentoon,
minä tähän jään.
Kuusen neulaset yksittäin,
männyn neulaset pareittain.
Kolme neulasta katajan,
pistää sinua!"
Laulu raikaa metsässä ja lapset muistavat jo lauluun kuuluvan leikin. Onhan tätä laulettu kevään aikana jo monta kertaa! Laulun jälkeen mennään metsäpaikkaan. Jokainen muistaa metsäpaikan rajat. Maahan kaatuneita puita ei saa ylittää, eikä liian lähelle ojaa saa mennä!
Myrsky on tehnyt tuhoja viikonlopun aikana metsäpaikassa, eikä puihin kiinnitetty pressulaavu ole enää kunnossa. Harmi! Sen alla kun oli niin mukava istuskella ja leikkiä kim-leikkiä porukalla. Tänään lapset haluavat olla taas tuttua hämähäkkileikkiä. Puihin kiinnitetään vanhoista sukkahousuista tehty verkko. Osa lapsista on hämähäkkejä, osa hyttysiä. Ilmestyypä Veikeiden oma hämähäkki maskottikin kiipeilemään verkkoon. Hämähäkit lähtevät ottamaan kiinni hyttysiä, heidän herkkuruokaansa. Hyttyset juoksevat pakoon, mutta jäävät pian kiinni, jolloin hämähäkit vievät heidät kiinni verkkoon. Mutta mitä sitten tapahtuukaan! Yhtäkkiä metsän keiju ilmestyy taikasauvallaan pelastamaan hyttyset ja taas juostaan! Välillä vaihdetaan myös osia ja leikki jatkuu.
Kaikki lapset eivät kuitenkaan halua osallistua hämähäkkileikkiin. Yksi haluaa kiipeillä puussa, kaksi poikaa löytää itselleen kepit pyssyiksi ja lähtevät jahtaamaan dinosauruksia. Jokaiselle löytyy kuitenkin jotain mukavaa tekemistä. Metsässä huomaa, kuinka lapset ovat yksilöitä. Osa haluaa juosta, kiipeillä ja möyriä pitkin mättäitä leikkien mielikuvitusleikkejään. Osa rauhoittuu tutkimaan ötököitä tai keräämään aarteita kahvipusseista tehtyihin pussukoihin. Jotkut haluavat olla lähellä aikuista ja tutkia luontoa yhdessä heidän kanssaan.
Aamupäivä metsässä kuluu vauhdilla. Kun kello lähenee yhtätoista, aikuiset alkavat muistuttamaan lapsia päiväkotiin lähdöstä. Kuitenkin niin, että jokainen saa tehdä keskeneräisen juttunsa loppuun. Lopuksi vielä jokainen saa halutessaan käydä hiljaisuuslakanan alla kuuntelemassa metsän ääniä. Valkoinen lakana lasketaan maassa istuvien lasten päälle. Hyss… On aivan hiljaista.
Hetken päästä aikuiset nostavat lakanan pois ja jokainen saa kertoa mitä ääniä kuuli. Osa kuuli linnunlaulua, osa traktorin pärinän. Sitten on aika lähteä, ”Hei hei metsä!” lapset huudahtavat. Pian tullaan taas takaisin ja leikit voivat jatkua siitä, mihin tänään jäivät!
Iloisin terveisin,
JekkuVekaran väki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti