Osallisuus on uudehko termi, mutta tärkeä asia varhaiskasvatuksen arjessa. Lasten osallisuus tuleekin merkittävästi esille uudessa esiopetussuunnitelmassa ja myös muutama vuosi sitten päivitetyissä varhaiskasvatussuunnitelmissa. Osallisuus vaikuttaa ensin näennäisen yksinkertaiselta ja helpolta asialta; annetaan lasten osallistua ja kuunnellaan lasten ajatuksia. Tätähän on tehty iät ja ajat. Itselle tuon termin todellinen sisäistäminen on kuitenkin ollut pitkä prosessi ja vasta kolmen työvuoden jälkeen uskallan sanoa olevani oikealla tiellä lasten osallisuuden mahdollistajana.
Osallisuus ei ole sitä, että otamme ylös lasten ideoita ja toiveita, ja toteutamme niitä silloin kun meille aikuisille sopii. Osallisuutta ei ole se, että me aikuiset valmistamme lapsille omasta mielestämme upeita ja hienoja tuokiota tai toimintoja, joihin lapset sitten pääsevät onnekkaasti osallistumaan. Osallisuutta ei tosin ole sekään, että lapset tekevät mitä haluavat vailla aikuisen ohjausta tai rajoja.
Tänä vuonna asetin itselleni tavoitteeksi löytää oikeanlaisia tapoja osallistaa lapsia päiväkodissa. Huomasin niiden lopulta olevan useimmiten hyvin pieniä asioita, joita on helppo toteuttaa arjessa. Täytyy vain muistaa aikuisena asennoitua lasten ajatuksiin arvokkaina tiedonlähteinä, ja pitää lapsia työssään tärkeimpinä työkavereina.
Vettä on sadellut jo monta päivää ja kurahousuralli alkaa väsyttää niin lapsia kuin aikuisiakin. Aikuiset pohtivat yhdessä, että mitä tämän aamun ulkoilun kanssa tehtäisiin. Olisiko sisäleikkipäivä lopulta kaikille helpottava tauko pukemisesta, joka samalla mahdollistaisi pitkän leikkiajan sisällä. Vai lähdetäänkö kuitenkin edes pieneksi hetkeksi ulos, koska onhan mahdollista, että iltapäivälläkin sataa?
Olen saanut tänä vuonna huomata, että kun itsestä tuntuu siltä, ettei osaa kunnolla perustella ratkaisuaan suuntaan taikka toiseen, on hyvä kysyä lapsilta neuvoa! Aina silloin tällöin olemmekin antaneet lasten itse päättää, haluavatko he lähteä ulos vai jäädä sisälle jatkamaan hyvin alkaneita leikkejään. Kun lapsi on saanut itse vaikuttaa tekemiseensä, ei synny turhautumista tai kiukkua.
Metsäretkelle lähtiessä pohdimme mihin useammasta vaihtoehdostamme tänään menisimme. Valitsemmeko lähimmän metsän, vai lähdettäisiinkö metsään, joka on puiston vieressä? Vai lähtisimmekö kenties vielä kauemmas isoon metsään?
Useimmiten kyselen lapsilta, miltä heistä tänään tuntuu. Mikä metsäpaikka houkuttelisi eniten? Mikäli ehdotuksia tulee monta, järjestetään äänestys. Tällä samalla äänestystavalla voidaan ratkaista monia pieniä arjen valintoja, jotka eivät sinällään mullista mitään päiväjärjestyksessä ja rutiineissa, mutta lisäävät lasten aktiivista osanottoa päätöksiin.
Olin hautonut jo pitkään ajatusta lähteä juhlasuunnitteluun lasten ideoiden kautta. Mutta miten se onnistui käytännössä?
PikkuVekaran kevätjuhlaa varten keräsimme ensin lapsilta toiveita ja ideoita esityksiin. Kehysideaksi olimme yhdessä esikoululaisten kanssa ideoineet jo talvella päiväkodin televisio show -idean. Tämän kehysajatuksen turvin voisimme rakentaa kevätjuhlaan ihan mitä esityksiä tahansa lapset keksivätkään.
Lapset kertoivatkin runsain mitoin toivelaulujaan ja lempiohjelmiaan, joita he olivat leikkineet päiväkodissa aiemminkin. Lasten ideoista valitsimme aikuisten kanssa kolme, joiden lisäksi otimme mukaan vielä näytelmänumeron, jonka sisältö päätettiin myöhemmin yhdessä näytelmäryhmän lasten kanssa. Lapset saivat itse valita neljästä ohjelmanumerosta kaksi, joissa halusivat olla mukana. Meidän aikuisten yllätykseksi lapset jakaantuivatkin ohjelmanumeroihin todella tasaisesti. Tämän lisäksi eskaritytöillä lähti viriämään idea tanssiesityksestä, jota he harjoittelivat ulkoilu- ja leikkihetkien aikana keskenään.
Lopulliset ohjelmanumeromme Kivisillä olivat Taakse jää laulu- ja tanssiesitys, Vierivä muna -näytelmä, eskarityttöjen akrobaattinen tanssiesitys, Haluatko miljonääriksi sekä laulu- ja tanssinäytelmä kappaleesta Sata salamaa.
Kaikkien tanssien koreografiat olivat lasten yhteistyössä tekemiä, lauluvalinnat lapsista lähtöisin ja haluatko miljonääriksi ohjelmanumeron koko käsikirjoitus lasten käsialaa. Koko prosessin ajan suunnittelusta harjoituksiin ja esitykseen lapset olivat motivoituneita ja sitoutuneita. Ketään ei tarvinnut erikseen houkutella, ja yleensä harjoituksiin tultiin innosta puhkuen! Aikuisen tehtävänä oli olla avustamassa roolien sopuisassa ja tasaisessa jaossa, kirjaamassa ideoita ylös, sekä auttamassa kokonaisuuden hallinnassa. Aikuinen oli siis ohjaajan ja apulaisen roolissaan mahdollistamassa lasten ideoiden toteutumisen.
Kevätjuhlaprojekti oli antoisa ja opetti paljon. Lasten osallisuuden määrää voisi edelleenkin lisätä niin tällaisten erityisten projektien kuin arkirutiinienkin yhteydessä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että löysin jo monenlaisia tapoja toteuttaa lasten osallisuutta. Aion myös edelleen jatkaa osallistavan toimintakulttuurin kehittämistä.
Kun lapset saavat osallistua ja päättää enemmän omista asioistaan he oppivat, että heidän ajatuksensa ovat hyviä ja tärkeitä. Lapset myös osaavat ja ymmärtävät jo paljon omista asioistaan ja osallistamisen kautta he oppivat, että voivat vaikuttaa elämäänsä myös tulevaisuudessa. Näin lapset oppivat myös neuvottelemaan ja perustelemaan asioita.
Lasten osallisuudessa aikuisella on tärkeä rooli, sillä lapsi tarvitsee apua ja tukea osallisuuteensa. Pienet lapset eivät pysty edes kertomaan omia halujaan puhekyvyn vielä kehittyessä. Tällöin aikuisen rooli on olla jopa lapsen tunteiden ja ajatusten tulkkina heitä havainnoimalla. Isompien lasten kanssa voidaan lähteä osallistamisen polulle jo paljon perusteellisemmin kysymällä ja kuuntelemalla lasta.
Iloista ja lämmintä kesää toivottaa,
Laura ja koko PikkuVekaran henkilökunta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti