Pyysimme vanhempia tuomaan vanhoja tavaroita tulevaan näyttelyymme, ja saimmekin tehtyä niin sanotun ”minimuseon” tavaroista. Tavaroissa riitti ihmettelemistä pitkin viikkoa ja lapsien suusta kuuluikin moneen kertaan ”Mitä tällä on tehty?” tai ”Miten tämmöisellä laudalla on voitu pestä pyykkiä?”
Vanhojen tavaroiden viikko kruunautui perjantaina vietettävään isovanhempien päivään. Lapset odottivat innoissaan koko viikon, että milloin se perjantai oikein on. Kun perjantai viimein koitti, saapuivat monet lapsista hoitoon mummujen ja pappojen kanssa. Aloittelimme kahvittelujen merkeissä ja herkuttelimme lasten leipomalla piirakalla, jonka jälkeen luvassa oli monenlaista puuhaa. Isovanhemmat leikkivät lastenlastensa kanssa muun muassa erilaisia laulu- ja liikuntaleikkejä.
Ulkona isovanhempia ja lapsia odotti yllätys. Päiväkodin pihalle oli tullut vierailulle Kamu–koira ja Poju–poni. Kaikki halukkaat pääsivät isovanhempien kanssa silittämään koiraa ja ratsastamaan pienen lenkin ponin kyydissä. Lapset kysyivätkin päivän päätteeksi, että milloin Poju ja Kamu tulevat uudestaan kylään.
Aamupäivä sujui iloisissa merkeissä ja lasten mielestä mukavinta olikin, kun he saivat tuoda isovanhemmatkin hoitoon! Me aikuiset saimme kuulla myös mielenkiintoisia tarinoita yhdeltä isomummulta, joka oli ollut eskariopettajana yli 20 vuotta sitten. Päivä oli tietysti mieluinen myös itse isovanhemmille. Isovanhemmat kiittelivätkin kovasti, että saivat tulla kylään, ja aikoivat tulla toistekin.
”Mitä kaikkea mummun ja papan kanssa on kiva tehdä?”
Aamupäivän jälkeen päivä jatkui normaalisti syömisellä, päiväunilla ja leikkien. Päivän jälkeen lapsilla riitti kovasti tarinaa isovanhemmista, päivästä ja vierailijoista. Yksi tyttö tuumasi päivän jälkeen, että ”Voisko mummu ja pappa tulla aina mun kanssa hoitoon?”
Terveisin,
Koko TouhuVekaran väki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti