Ison Vekaran ensimmäinen vuosi

Vajaa vuosi sitten Vekarat tekivät jotain täysin uutta, nimittäin elokuussa 2014 avautui laatuaan ensimmäinen Vekara-päiväkoti Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelle. Esikoisen roolin saikin Pirkkalaan Kyöstin alueelle avattu TemppuVekara. TemppuVekaran ensimmäinen toimintakausi lähenee loppuaan, ja jäljellä on enää vain heinäkuun päivystys. Toimintakauteen on mahtunut paljon kaikenlaista, ja alla olevassa tekstissä Tempun lastentarhanopettaja Jonna kertoo kokemuksistaan ja Tempun elämästä ensimmäisen vuoden ajalta.

Pikkuhiljaa TemppuVekaran ensimmäinen toimintakausi lähenee loppuaan. Kuten myös oma ensimmäinen vuoteni Vekaroilla ja lastentarhanopettajana. Viime vuoden elokuussa kihisin jännityksestä ja innosta tavattuani ensimmäistä kertaa tulevat työkaverini ja työpaikkani sekä hetkeä myöhemmin oman lapsiryhmäni. Nyt ei enää jännitä, mutta intoa riittää senkin edestä. Enkä tarkoita innolla vain itseäni vaan koko Tempun väkeä. Ja taitaa intoa riittää työmiehilläkin päiväkodin pihassa, kun Tempun lisäsiipi valmistuu huimaa vauhtia. Lapset ja aikuiset ovatkin tarkkasilmäisinä seuranneet projektin valmistumista huhtikuusta lähtien.

Viime vuosi TemppuVekarassa on ollut mukavaa aikaa. Olen oppinut paljon uusia asioita, kokenut monia ihania hetkiä lasten kanssa ja ollut toisinaan pienien haasteidenkin edessä. Temppuun olen tullut joka päivä hyvällä mielellä töihin, kun vastassa on ollut mukavat työkaverit ja iloiset lapset. Ja vaikka joku aamu olisinkin väärällä jalalla noussut sängystä, niin mieli on muuttunut siinä samassa, kun lapset tulevat halaamaan ja toivottamaan hyvät huomenet. Enkä unohda kevätjuhlan jälkeen yhden äidin sanoja ”te ootte ihan parhaita”, kun keikuimme tiimini henkilökunnan kanssa kiipeilytelineessä päiväkodin pihassa. Taisi hän napata tilanteesta vielä valokuvankin. Olette te vanhemmatkin ihan parhaita, yhdessähän me tätä työtä tehdään.

Tänään juttelimme lasten kanssa kuluneesta vuodesta. Heistä kivoimpia hetkiä olivat olleet jumppatuokiot, leikkiminen, retkeilyt ja ulkoileminen. Ihania arkisia asioita. Lisäksi lapset muistelivat joulun aikaan vietettyä yhteistä lauluhetkeä viereisessä vanhainkodissa sekä kevätretkeä kulttuurikeskus Piipoohon. Onhan me vietetty naamiaisiakin salissa, leivottu pannaria ja sämpylöitä, tutustuttu mediavälineisiin, draamailtu ja vietetty olympialaisia kentällä. Monenmoista on vuoteen mahtunut ja olemme järjestäneet myös yhteisiä tapahtumia lasten ja vanhempien kesken, kuten isänpäivän ulkotapahtuma, toiminnallinen joulujuhla sekä äitienpäivän taidenäyttely. Viimeisimpänä vielä kevätjuhla, jossa lapset saivat esittää laulu- ja tanssiesityksiä vanhemmille ja sukulaisille.

Vaikka me TemppuVekarassa ollaan tunnetusti hyviä liikkumaan, niin ollaan me hyviä kertomaan satujakin. Tämä seuraava satu vaati syntyäkseen kynän ja paperia, kuuntelevan aikuisen ja muutaman innokkaan ja taitavan sadunkertojan TemppuVekaran Kettukallion ja Karhuvuoren ryhmästä.

KUKKANEN LENSI

"Kukkanen lensi toiselle puolelle. Se lentäis toiselle puolelle maapalloa. Se lentää karkkimaahan, jossa on tikkareita, suklaata, jäätelöä, kakkua ja dinosaurus ja lohikäärmekarkkeja. Dinosaurus syö kitarakeksejä karkkiluolassa. Siellä on monta popcornia. Seinät on tehty popcornista. Siellä on zombeja. Kukkanen lentäis maapallon ylitte. Ihmisiä olis kattomassa. Se tulis kotiin."

Lapset saivat kertoa satua yhdessä ja minä kirjoitin ajatuksia ylös sana sanalta. Kun satu oli lasten mielestä valmis, he saivat keksiä vielä sille nimen, Kukkanen lensi. Vau, mikä satu, lasten näköinen.

Tässä viimeisessä kuvassa Kettukallion ryhmä toivottelee mukavaa kesää kaikille :) Kuva on retkeltä, jossa olimme ihailemassa hevosia laitumella ja leikkimässä matkan varrella olleessa merirosvoaiheisessa leikkipuistossa.

Kivaa kesää ja toivottavasti tuo aurinko näyttäytyisi meille hiukan enemmän!

Terkuin Jonna ja Temppuvekaran väki